Sam Walker – The Captain Class
Sam Walker - The Captain Class / kirjablogi & kirja-arvostelu

Sam Walker – The Captain Class

The Captain Class – kirjaa kun lähtee lukemaan ei voi välttyä tunteelta että ”Tässä sitä taas ollaan. Kirja joka antaa yhden vastauksen suureen kysymykseen.” Tässä tapauksessa kysymys on; Mikä tekee joukkueesta parhaan? The Captain Class kirjassa Sam Walker lähtee etsimään maailman parhaita urheilujoukkueita koko urheilun historiassa. Walker asettaa maailman parhaiden urheilujoukkueiden etsinnälle tiettyjä kriteerejä kuten sen, että joukkueessa pitää olla vähintään 5 jäsentä ja heidän pitää kansainvälisesti mitattuna kovalla tasolla dominoida lajiansa vähintään 4 vuoden ajan. Näiden, ja muutaman muun, kriteerin avulla Walker on valinnut kirjaansa yhteensä 16 joukkuetta eri aikakausilla, jotka poikkeavat muista kilpailijoistaan erinomaisuudellaan.

Löydettyään nämä edellä mainitut 16 joukkuetta Walker lähtee tutkimaan mitkä asiat yhdistävät niitä vai yhdistävätkö mitkään. Kirja pohjautuu tähän tutkimukseen ja erityisten asioiden esiin nostamiseen. Jos olet kiinnostunut tiimityöstä, erityisesti urheilumaailmassa, voin lämpimästi kyseistä kirjaa sinulle suositella. Walker on siinä mielessä tehnyt hyvää pohjatyötä, että hän on tuonut kirjaan mukaan paljon myös tutkimuksia taustalle. Sitä en heti osaa sanoa, että kuinka valideja kirjassa esitetyt tutkimukset, tai Walkerin oma tutkimus, ovat mutta kirjaa lukiessa ja kuunnellessa niiden tulokset ovat ihan järkeen käypiä.

Hyvin dramaattiseen tapaan Walker löytää kirjassaan yhden yhteisen nimittäjän näille kaikille 16 joukkueelle. Tämä yksi henkilö on joukkueen kapteeni. Todellisuus on varmasti hieman mutkikkaampi Ei menestystä voi yhteen tekijään tai ihmiseen osoittaa, mutta sitä tuskin sopii kiistää, etteikö joukkueen kapteeni olisi ollut hyvin keskeinen ja merkityksellinen henkilö johdattaessaan joukkuettaan voitosta voittoon.

Kapteenin merkitys ja luonne:

Ensimmäisen kolahduksena kirjasta, koko kirjan läpi kantava kolahdus, on kapteenin merkityksen joukkueelle. Tämä on se asia, minkä ympärille koko kirja siis perustuu. Jokaisessa 16 joukkueessa on ollut yhdistävänä tekijänä yksi pelaaja, joka on ainakin suurimman osan joukkueen menestysvuosista, toiminut myös kapteenina. Kirjassa tätä kapteenia kuvataan ”liimaksi” joukkueen muiden pelaajien välillä. Kyseessä ei ole koskaan ollut joukkueen taitavin yksilö, päinvastoin yleensä huippujoukkueen kapteeni on taitotasoltaan keskiverto, joskus allekin. Hän ei ole räiskyvä ulospäinsuuntautunut extrovertti vaan monesti introvertti, joka töksäyttelee haastatteluissa. Hän ei halua olla esillä vaan mieluummin on hiljaa taustajoukoissa osana joukkuetta.

Lyhykäisyydessään kirjassa esiintyvän huippu kapteenin voisi tiivistää seuraaviin bullet pointteihin:

  1. Periksiantamattomuus – Johtaa omalla esimerkillään.
  2. Rajojen testaaminen – Pelaa usein harmaalla alueella. Tekee kaikkensa, jotta joukkue voittaisi.
  3. Vedenkantaja – Tekee juuri sitä työtä joka on merkityksellistä tiimille. On valmis kantamaan vettä joukkueelleen.
  4. Viestintä -Viestintä voi olla verbaalista tai se voi olla ei-verbaalista. Tärkeintä että viestintää on ja kapteeni osaa johtaa pelaajiaan.
  5. Vahva visio sekä taito johdattaa joukkuetta kohti tätä visiota. Halu ja valmius muuttua, erottautua ja antaa kaikkensa tiimilleen, joukkueelleen tai organisaatiolleen.
  6. Emotionaalisesti vahva. Tärkeä että pystyy hillitsemään itsensä tarpeen niin vaatiessa.

Kirjassa olevasta voittajajoukkueen kapteenista löytyy paljon samaa kuin Jim Collinsin 5 tason johtajasta. Kapteeni on henkilö joka ei halua ottaa kunniaa itselleen vaan antaa sen ympärillä oleville ja joka ei halua olla aina paraatipaikalla vaan mieluummin seuraa tilannetta sivusta. Monesti myös hiljaisia mutta tilanteen niin vaatiessa aivan äärettömän kovia.

Mitä syvemmälle kirjassa menee sitä enemmän yhtäläisyyksiä ja ominaisuuksia näiden maailman parhaiden joukkueiden kapteeneista löytyy.

Yksi erityinen asia mikä jäi itselläni mieleen, oli Brasilian menestysvuodet jalkapallon huipulla ja se miksi Pele ei koskaan ollut kapteeni Brasilian maajoukkueessa. Kirjassa haastatellaan yhtä Brasilian pelaajaa, jolta asiaa kysyttiin. Hän toteaa, että Brasilian joukkueessa oli monta pelaajaa, jotka olivat omien, huipputasolla pelaavien, joukkueidensa kapteeneja. He tiesivät, että Brasilian maajoukkueen kapteenin paine on aivan äärettömän valtava. Tästä johtuen joukkueen parhaalle hyökkääjälle ei voi asettaa kapteenin velvollisuuksia, sekä paineita, päälle vaan hänen on annettava siihen mikä on hänen roolinsa joukkueessa, eli maalien tekemiseen. Muutenkin Brasilian joukkueen heterogeenisuus ja erilaiset taustat pakottivat joukkueen muiden pelaajien tukemaan omaa kapteeniaan joukkueessa.

Miksi tämä kolahti itseeni, siksi että varsinkin nykypäivänä joukkueen kapteeniksi valitaan usein taitavin pelaaja tai pelaaja joka tienaa eniten. Tällä halutaan varmistaa, että pelaaja sitoutuu joukkueeseen ja tietää oman arvonsa. Toisaalta tämä on myös osittain paine mikä tulee omistajilta ja kannattajilta seuralle. Kuitenkin paras valinta kapteeniksi on harvoin paras tai taitavin yksittäinen pelaaja. Lähtökohtaisesti paras kapteeni joukkueelle on se, joka sopii luonteeltaan ja rooliltaan joukkueensa kapteeniksi. Henkilö joka täyttää edellä mainitut kriteerit.

Pelkästäänkö kapteeni?

Kirjan alkupuolella etsitään erilaisien hypoteesien avulla asioita mitkä vaikuttavat parhaan tiimin syntymiseen ja menestykseen. Walker tutkii kirjassaan sitä, vaikuttiko joku tietty huippupelaaja, tai muutama huippupelaaja, joukkueen menestymiseen. Toisaalta mikä merkitys rahalla on ja minkälainen merkitys organisaatiolla on menestymiseen. Myös joukkueen kulttuuria käsitellään mutta se jää hyvin pintaraapaisuksi.

Ensimmäisen asia mikä minulla kirjasta tuli oli se, että siinä tarjotaan jälleen kerran yksi lääke kaikkiin vaivoihin. Valitsemalla huippu kapteenin joukkueelle tulee joukkueesta maailman paras joukkue. Toki näin ei ole vaan myös huipputiimin muut kriteerit tulee täyttyä. Huipputiimi voi menestyä huonon valmennuksen ja organisaation alaisuudessa mutta huono tiimi ei voi menestyä, vaikka sillä olisi maailman paras valmentaja ja organisaatio tukena. Toki tässä tapauksessa huonosta tiimistä voi kasvaa huipputiimi.

Yksi mielenkiintoinen asia mikä kirjassa nostetaan esille on, että kun joukkue on taidollisesti tasalaatuista, ja mielellään keskivertotasoa, missä kukaan ei nouse toisten yläpuolelle on sillä suurempi todennäköisyys menestyä joukkueena. Toisaalta tällöin myös koko joukkueen pitää seisoa saman tavoitteen takana ja mennä kohti yhteistä visiota. Tässä on otettava toki huomioon se, että joukkueen pelaajien, tai tiimin jäsenten, on kuitenkin oltava keskivertotasoa, kun taso suhteutetaan esimerkiksi pelattavaan liigaan tai sarjaan.

Kirjan aikana minulle tuli myös mieleen mitä Carlo Ancelotti kirjassaan nosti esille johtajuuden jakamista pelaajille. Tiimin todelliset johtajat, niin taktisesti kuin henkisesti, ovat kentällä. Yleensä kun henkisellä johtajalla on C kirjain rinnassaan hän saa myös tiimin toimimaan yhdessä. Henkinen johtaja on liima, joka sitoo joukkuettaan yhteen. Henkinen johtaja on sen yhteisöllisyyden, periksi antamattomuuden, sinnikkyyden ja ehkä jopa hulluuden ilmentymä. Hän on valmis antamaan kaikkensa joukkueen eteen. Hän johtaa esimerkillään. Sama asia nousee esille myös The Captain Class – kirjassa.

Äärirajat yhdistävät:

Kirjan viimeisenä kolahduksena jonka ylös kirjoitin oli se, että kapteenin pitää antaa täydet 100% joukkueelle. Tässähän ei varsinaisesti ole mitään uutta. Kysymys kuitenkin kuuluu, että mikä on sitten todellisuudessa 100%? Kirja kuvaa monta hyvää esimerkkiä missä joukkueen kapteenit ovat menneet äärirajoille monessa eri tilanteessa, jotta joukkue menestyisi. He ovat ottaneet vastaan toinen toistaan pahempia kolhuja, venyttäneet sääntöjä aivan äärimmilleen ja pystyneet pitämään äärimmäisen stressaavassa tilanteessa hermonsa kurissa.

Itselle nousi kirjasta myös idea, että voittavan tiimin kapteeni pitää olla osittain myös mulkku. Herrasmiehenä tai -naisena ei pääse huipulle vaan pitää olla valmis ottamaan se yksi askel lisää. Raja on häilyvä. Kapteenin pitää olla mulkku siinä mielessä, että hän on valmis tekemään joukkueen ja voittamisen eteen mitä tahansa.

Tähän liittyen yksi tutkimus mikä kirjasta mieleen jäi, oli semmoinen missä henkilö veti ensin yksin köyttä ja sen jälkeen tiimin kanssa. Tiimin yhteistulos oli 80% yksilötulosten summasta eli tiimissä ihmiset kokivat, ettei heidän tarvitse asettaa koko 100% panosta vetämiseen vaan vähempikin riittää. Tässä tapauksessa keskimäärin 20% vähemmän. Tämän jälkeen kaksi ihmistä laitettiin vetämään köyttä yhdessä. Molemmille kerrottiin, että toinen vetäjä on yksi tutkimusryhmän parhaista vetäjistä. Tällöin yhteistulos nousi takaisin 100%. Toisin sanoen, kun tiedät, että joku tiimistä antaa täyden 100% itsestään et kehtaa antaa itse yhtään vähempää.

Muita yhdistäviä tekijöitä kirjasta voisi nostaa sen, kuinka Tim Duncan ei esimerkiksi keskustellut paljon tiimilleen vaan hän johti kosketuksella ja Montreal Canadiensin Maurice Richards puolestaan silmillään. Toisaalta Uuden-Seelannin rugby joukkueen All Blacksin yhdistäväksi tekijäksi nousi lopulta perinteikäs Haka – tanssi, jota Maorit aikanaan käyttivät sotatanssinaan. Myös konfliktit voivat yhdistää. Philip Lahm aikoinaan herätti oman joukkueensa kävelemällä lehdistön eteen ja nostamalla kissan pöydälle. Hän itse maksoi toiminnastaan mutta koko tiimi alkoi tehdä tulosta tämän jälkeen. Konfliktit voivat olla monesti siis myös puhdistavia asioita mutta toisaalta pahimmillaan ne aiheuttavat haavat, joita ei saa umpeen ilman erittäin isoja muutoksia.

YHTEENVETO:

Lähtökohtaisesti suhtaudun aina skeptisesti näihin yhden ratkaisun kirjoihin. Kompleksisessa maailmassa tuntuu aivan liian helpolta tarjota yhtä ratkaisua tarjottuna käteen. Tämä mielessä kirja kuitenkin valottaa yhtä menestyvän tiimin avaintekijää, eli tiimin kapteenia, sekä myös tiimin rakennetta ja keskinäistä dynamiikkaa. Kirjasta nousee esille ominaisuuksia mitkä hyvällä kapteenilla pitäisi olla urheilujoukkueessa ja se nostaa ominaisuuksia mitkä myös pätevät yritysmaailmassa.

Kirja kuitenkin valottaa sitä mitkä ovat ominaisuudet mitä huippujoukkueen kapteenista löytyy ja toisaalta se antaa vinkkejä siihen miten tämmöisen saa valittua. Kirja toteaa hyvin yksiselitteisesti sen, että joukkueen suurimmat tähdet eivät yleensä ole parhaita kapteeneja. Kirja laittoi ajattelemaan, etenkin tiimivalmentajan näkökulmasta, sitä tiimiprosessia sekä esimerkiksi Team Leaderin valinnassa.

Kokonaisuudessaan hyvä ja kevyt kirja. En nyt ihan täysiä pisteitä voi antaa koska ei nyt ehkä tajuntaa räjäyttänyt mutta solidi vaihtoehto.

ARVOSANA 3,5/5

Vastaa

Close Menu