Vuoden 2017 toiseksi kirjaksi valikoitui Maaret Kallion Lujasti Lempeä kirja. Haluan olla kirjalle myös lujasti lempeä tässä kirjablogissani. Katsotaan miten onnistun.
Aloitin äänikirjaan kuuntelemisen heti Hintsan kirjan jälkeen hiihtoladuilla. Toivoin tämän olevan sisällöltään kirja joka auttaisi jollakin tavalla itsensä kehittämisessä. Monta kertaa tätä kuunnellessani huomasin pohtivani vain Voittamisen Anatomian sisältöä enkä pystynyt keskittymään tämän kirjan kuuntelemiseen. Joitain kohtia kuuntelin tuplanopeudella ja välillä taas huomasin keskittymiseni olleen jossakin aivan muualla ja minun piti palata 20 minuuttia taaksepäin. Hyvin tuttua lukemisessa, kun ei keskity lukemaansa.
Jotenkin kuva kirjassa olevasta tekstistä jäi höttöiseksi. Kysymyksiä toisen perään. Janosin jotain konkreettista, jotain tutkittua, jotain kokemuksia. Mutta taso oli hyvin pinnallinen vailla todellista kiinni otettavaa. Ehkä en kuulunut kohderyhmään ja ehkä oli virhe aloittaa kirja heti Voittamisen Anatomian jälkeen.
Muutamat yksittäiset asiat siitä mieleeni jäivät, ehkä enemmän lauseita. Yhden niistä voisi kai tiivistää; ”Se mistä tulet vaikuttaa siihen miten asiat näet ja mihin olet menossa.” Oma menneisyys ja etenkin lapsuus ja kasvuympäristö vaikuttavat vahvasti siihen mihin oli ja on menossa.
Oma lapsuuteni oli erinomainen. Vanhemmat jaksoivat käyttää alati muuttuvan mieleni mukaan minua jalkapallossa, partiossa, jollakurssilla, perhonsidonnassa ja ties vaikka ja missä. Iso kiitos siitä heille koska jälkeenpäin olen miettinyt, että kaikki se on vaikuttanut minuun erittäin positiivisesti. Oli laji mikä tahansa piti lapsena vain rohkeasti hypätä mukaan ja lapsen usko oli loputon siihen, että siinä lajissa onnistun. Uskon että ”Eihän se olekko tehä” – asenne kumpuaa jostakin noilta lapsuuden ajoista.
Myös elämässä tekemisen ja näkemisen keveys tulee myös lapsuudestani. Elämässä tapahtuu paljon asioita. Kun ne tapahtuvat, niin ei niitä kannata liian pitkään jäädä suremaan. Mieti syyt, katso voitko tehdä mitään ja kokeile olla toistamatta virhettä. Rikkoutunut lasi on aina rikkoutunut lasi ja se on vain rikkoutunut lasi. Jokainen meistä tulee rikkomaan vielä monta lasia tämän elämän aikana. Joku viisas henkilö on joskus sanonut että ”Jos asialla ei ole sinulle merkitystä viiden vuoden päästä älä käytä sen suremiseen yli viittä minuuttia.”.
Yhtä lailla sama pätee myös hyvin yrityksiin ja organisaatioihin. Sanonta ”Kulttuuri syö strategian aamupalaksi” ei voisi olla enempää totta. Yrityksen kulttuuri on muovautunut vuosien saatossa ja se mistä yritys tulee on se, minkälainen yritys on tänä päivänä. Siksi muutoksen tekeminen yrityksessä, erityisesti kulttuuriin, on aina haastavaa. Samalla tavalla kuin ihminen tarvitsee aikaa kasvaakseen ja muuntuakseen niin tarvitsee myös yritys. Ihmisethän sitäkin pyörittävät. Oikealla tavalla johdettuna muutos on kuitenkin mahdollista myös yrityksen kulttuurissa. Siitä enemmän tulevissa blogeissa.
Toinen kolahdus minkä kirjasta muistan, ja myös käyttöön otan, on ”Uskalla olla kateellinen”. Käsittele tunnetta semmoisena kuin se on ja pohdi mistä johtuu, että olet kateellinen. Älä hautaa tunteita vaan mieluummin nosta ne jalustalle ja käsittele niitä.
Siihen kolahdukset jäivätkin Lujasti Lempeä kirjasta. Kevyt aloitus itsetutkiskeluun mutta jos oikeasti hyvää itseensä tutustumisen ja itsensä kehittämisen kirjaa etsit niin ota se Aki Hintsan – Voittamisen Anatomia käteesi suosiolla. Toisaalta en halua liikaakaan dissatakkaan Lujasti Lempeää. Kirja ei vain minulle kolahtanut mutta on varmasti ihmisiä, joille tämä opus on puolestaan se salaman isku arjen keskellä.
Lempeä mutta ei luja kokonaisuus.
ARVOSANA 2,5/5
