Power of Habits – kirja on nimensä mukaisesti mielenkiintoinen teos ihmisten tavoista. Kirja on ehtinyt jo viiden vuoden ikään ja suurin osa kirjassa olevista esimerkeistä on 80- ja 90-luvulta mutta kokonaisuudessaan silti erittäin valideja vielä tänäkin päivänä. Mistä ne kumpuavat ja miten primitiivisiä tavat ovat meille. Suurin osa joka päiväisestä toiminnastamme ei tapahdu ajattelun kautta vaan nimenomaan tapojen ja mallien mukaisesti. Kirjassa lähdetään valoittamaan aluksi sitä mistä nämä tavat kumpuavat ja sen jälkeen mihin kaikkialle ne meissä vaikuttavat.

Kirjan edetessä päästään myös kohtaan missä esimerkiksi markkinoinnissa ja myynnissä pystymään hyötymään ihmisten tavoista. Samalla liipataan hieman jopa The Creative Curve – kirjasta tuttua ”tuttuuden” ja ”ainutlaatuisen” rajapintaa.

Kirja on ehkä hieman normaalia kirjaa paksumpi mutta ei valtava teos kuitenkaan. Silti itselläni kesti yllättävän pitkän aikaa päästä kirja loppuun saakka. Osittain varmaan sen takia, että elämässä tuntui olevan kiireen ja seesteisyyden yhteinen aikakausi mutta toisaalta myös siksi, että kirja ei ihan sillä tavalla napannut mukaansa kuten osa muista kirjoista.

Missään nimessä ei kuitenkaan huono teos mutta ei ihan sinne kirkkaimpaan kärkeenkään menevä. Toisaalta kirjalle annettakaan plussana se, että sitä oli erittäin helppo jatkaa siitä mihin sen aiemmalla kerralla oli jättänyt.

KOLAHDUKSET:

TAPOJENSA ORJA

Kirjan alkupuolella puhutaan muistisairaasta henkilöstä. Eugene Paulya, lääketieteessä tunnettu nimikirjaimin E.P. voidaan pitää lääketieteen, ainakin aivoihin keskittyvän, yhdestä tunnetuimmasta henkilöstä. Eugene oli saanut virusinfektion aivoihinsa ja siitä johtuen joutunut sairaalavuoteelle. Hänen aivonsa olivat vaurioituneet pahoin mutta kuin ihmeenkaupalla hän kuitenkin toipui viruksesta. Se oli kuitenkin jättänyt pysyvät tuhot hänen aivoihinsa. Eugene Pauly oli menettänyt lähimuistinsa kokonaan. Hän muisti lapsensa ja asioita menneisyydestä mutta hän ei muistanut vain muutaman minuutin aiemmin tapahtunutta keskustelua.  

Mikä asiasta sitten tekee niin ihmeellisen, oli se, miten Eugene toimi. Hän ja hänen vaimonsa muuttivat jossakin vaiheessa tapahtuman jälkeen uuteen kotiin. Yhtenä päivänä hänen vaimonsa huomasi, että Eugene oli lähtenyt päivälenkille mutta normaaleista tavoista poiketen hän ei ollut lähtenyt sinne yhdessä vaimonsa kanssa vaan yksin. Muistisairas yksin lenkillä, täysin uudella alueella. Voitte vain kuvitella huolenmäärän ja oletetun lopputuloksen, Eugenen yksin ulkona harhaillessa. Pitkien etsintöjen jälkeen häntä ei löytynyt mistään. Lopulta kotiin palattuaan epätoivon valtaamana, Eugenen vaimo löysi, kenet muun kuin, itse Eugenen istuvan sohvalla ja katsovan History Channelia.

Tästä lähti yksi tärkeimmistä aivotutkimuksista. Miten täysin lähimuistinsa menettänyt ihminen voi löytää takaisin uuteen kotiinsa, jossa hän ei ennen muistinsa menettämistä koskaan ole asunut?

SPOILER ALERT! Eli spoilaan teiltä nyt sen verran, että lopputuloksena Eugene toimi omien tapojensa ”orjana”, jotka olivat pinttyneet hänen tyvitumakkeeseen. Yhteen aivon primitiivisimmistä osista. Kun hän tarpeeksi kauan siis omia tapojansa toisista päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen pinttyivät ne hänen tyvitumakkeeseen. Tämän takia hän osasi kävellä päivälenkkinsä tapojensa mukaisesti mutta hän ei osannut pysäytettäessä kertoa missä kohdassa hänen talonsa oli tai mihin pitäisi seuraavasta risteyksestä kääntyä. Samalla tavalla hän joka aamu pystyi nousemaan sängystä ylös ja mennä keittiöön tekemään itselleen aamupalan mutta hän ei osannut sanoa yhtään missä paikassa taloa keittiö edes oli.

Tavat siis pinttyvät mielemme syvimpiin ulottuvuuksiin eikä meidän tarvitse muistaa sitä mitä teemme vaan niistä muodostuu tapa.

Eugenen tapauksessa, kuten muutenkin tavoissa kyse on, Dughillin mukaan, merkki -> rutiini -> palkkio – tapasilmukasta.

1. Merkki – laukaisee aivoissasi “automaattitilan”, joka kertoo mitä rutiinia käyttää
2. Rutiini – on fyysinen, henkinen tai tunnetila, joka laukeaa tietystä merkistä
3. Palkkio – on positiivinen stimulantti, joka kertoo aivoillesi, että tapa toimii hyvin ja se on syytä säilyttää. Yleensä tämä on aistillinen kokemus.

Kaikki lähtee siitä, kun kehomme, aivomme ja aistimme saa jonkun merkin, joka ohjaa meidät tekemään tietyn rutiinin ja tämän jälkeen kehomme palkitsee meidät siitä, että olemme rutiinin suorittaneet. Sama on havaittavissa tupakan polttamisessa tai syömisessä. Alun perin kyseessä on ollut nikotiinin tuoma hyvä olo tai ruuasta saatava kylläisyyden tunne mutta jossakin välissä niiden vaikutus ei ole enää niin suuri kuin itse aivojemme automaatiotila. Jokin merkki laukaisee meillä tarpeen rutiinille ja ennen kuin saamme tehtyä rutiinin, emme saa tapaamme katkaistua. Tässä on yksi syy miksi moni tupakoinnin lopettanut esimerkiksi lihoo, koska tupakka korvataan ruualla.

Tärkein keino päästä irti tavoistamme on tunnistaa merkki, joka laukaisee rutiinin ja pyrkimällä muuttaa ruutiinia, jonka se laukaisee. Tahdonvoimalla voi päästä aika pitkälle mutta stressitilanne kehossa monesti menee tahdonvoiman ohi ja tästä syystä esimerkiksi moni alkoholisti ratkeaa uudelleen juomaan, ellei ole saanut korvattua itse rutiinia. Yksi keino päästä siis omista tavoistamme irti on tunnistaa merkki, joka laukaisee meidät esimerkiksi syömään tai tupakoimaan ja sen jälkeen korvata rutiini jollakin toisella, vaikka purkan syömisellä ja sen jälkeen saada palkkio toiminnasta.

Tämä tapasilmukka on pohja, johon Duhigg koko kirjansa perustaa.

TAPOJEN HYÖDYNTÄMINEN LIIKETOIMINNASSA

Ihmisten tapoja on osattu hyödyntää liiketoiminnassa jo jonkin aikaa. Kirjassa kerrotaan esimerkki, siitä miten hammastahnasta tuli suosittu ihmisten keskuudessa Pohjois-Amerikassa. 1900 – luvun alussa oli keksitty jo hammastahna ja sen terveysvaikutukset tiedettiin, ainakin sen osalta, että hampaat pysyvät terveempinä ja pidempään suussa säännöllisen harjauksen seurauksena. Vaikka tämä tiedettiin, silti harvat ihmiset harjasivat hampaitaan.

Aikakautensa huippu markkinointimies Claude Hopkins, joka oli aiemmin tuonut esimerkiksi kaurapuuron kaikkien tietoisuuteen, otti itselleen tehtäväksi tuoda hammastahna jokaisen ihmisen päivittäiseen käyttöön. Hopkins tunsi tapasilmukan ja käytti sitä hyväkseen tuodessaan Pepsodent – hammastahnan markkinoille. Omalla lupauksellaan hän sanoi, että Pepsodent poistaa hampaan ”likaisen kalvon”, jonka jokainen voi tuntea juoksettamalla kieltään hampaanreunoja pitkin. Harjaamalla hampaat päivittäin Pepsodentillä pääset tästä ”likaisesta kalvosta” eroon. Hopkinsin kampanjoiden jälkeen hampaiden harjaaminen nousi Yhdysvalloissa 7 prosentista 65 prosenttiin. Hän oli siis tunnistanut tapasilmukan ja pystyi käyttämään sitä hyväkseen.

Kirjan mukaan tämä ei kuitenkaan ollut syy minkä takia Pepsodent menestyi ja muut vastaavalla markkinoinnilla olevat hammastahnayritykset eivät.  Kirjan mukaan hammastahnan ei ole pakko vaahdottua tuottaakseen saman puhtauden hampaisiin tai sen maun ei tarvitse olla minttuinen tai raikas. Nämä ovat kuitenkin asioita mitä ihmiset yhdistävät puhtauteen ja senpä takia vaahdottuminen ja mintunraikas maku suussa ovat palkintoja mitä ihminen saa suorittaessaan rutiinin eli hampaiden pesun. Tavan laukaisee kuitenkin tunne likaisista hampaista tai paha maku suussa. Kirjan mukaan mintun raikas jälkimaku siis oli yksi osa syy miksi Pepsodent menestyi, kun monet muut hammastahnamerkit eivät. Aivot siis odottivat, että ne saisivat palkkion merkistä ja toisaalta, jos merkin synnyttämä palkkio ei toteudukaan eli esimerkiksi aamulla suussa maistuu paha, kertoo tämä aivoille, että heillä on jäänyt rutiini suorittamatta.

Toinen vastaava tilanne oli esimerkiksi ilmanraikastimessa, jonka P&G:n yksi työntekijä sattumalta keksi kehittäessään toista tuotetta. Hän sai aikaiseksi raikastimen, joka koostumuksensa takia poistaa kaiken hajun huoneesta. Aloittaessaan markkinointi P&G lähtikin kokeilemaan myymään tuotetta ihmisille, jotka halusivat poistaa pahan hajun huoneistaan tai muista tiloistaan. Tarve oli erittäin selkeä mutta silti ihmiset, eivät löytäneet sitä kauppojen hyllystä ja ne joille tuotetta oli annettu testiin, olivat sen hyllyjen perälle hylänneet. Vasta myöhemmin, erinäisten sattumien jälkeen, P&G huomasi, että tuote alkoi liikkua, kauppojen hyllyiltä, kun siihen lisättiin uusi raikas tuoksu. Ihmiset eivät ostaneet tuotetta sen takia, että se poistaisi jonkun hajun vaan sen takia että se toisi tilalle raikkaan tuoksun. Tästä syntyi uusi ilmanraikastajien markkina.

Toisin sanoen, kun tapasilmukan merkki tulee vastaan alkaa aivomme automaattisesti odottamaan palkintoa siitä jo ennen kuin rutiini käynnistyy.

Toinen esimerkki tapojen voimasta on esimerkiksi Alcoa ja sen johtoon 1987 noussut Paul O’Neill, joka tapojen avulla muutti Alcoan organisaatiokulttuuria hyvin yksinkertaisella asialla, nostamalla turvallisuuden tärkeimmäksi asiaksi yrityksessä. 13 johtamisvuoden aikanaan O’Neill maksoi osinkoina osakkeen arvonverran osinkoja ulos ja samalla viisinkertaisti osakkeen arvon. Lisää O’Neillistä ja Alcoasta voit lukea esimerkiksi tämän vuoden tammikuussa tulleesta Forbesin uutisjutusta täältä:

HYÖDYNNÄ TAPASILMUKKAA OMAAN HENKILÖKOHTAISEEN JA TYÖELÄMÄÄN

Tapasilmukka: Löydä tai luo selvä merkki – tunnista tai luo rutiini – tunnista tai määrittele palkinto

Miten hyödyntää tätä merkki – rutiini / klikki – palkinto kokonaisuutta sitten omassa arjessa? Ensimmäisenä vaiheena on tunnistaa omat merkit. Mikä saa sinut polttamaan tupakkaa? Mikä saa sinut ottamaan herkkuja tai syömään liian paljon kerralla? Kun olet löytänyt itselleni selvän merkin, voit alkaa kokeilla korvata rutiinia jollakin muulla. Aina kun esimerkiksi haluaisit tupakkaa, otakkin purkka suuhun ja pureskele sitä tai jos huomaat, että tylsyyttäsi tulee syötyä liikaa tai kaivettua jokin nettikasino auki keksi siihen samalle ajalle jotakin korvaavaa tekemistä. Asenna puhelimeesi miellyttävä kännykkäpeli tai korvaa herkkuruokasi jollakin terveellisemmällä vaihtoehdolla.

Toisaalta merkin luominen toimii myös toiseen suuntaan. Kukapa meistä ei tietäisi kuinka vaikeaa se joskus on työpäivän jälkeen lähteä lenkille tai salille. Tätä varten tulisikin tehdä itselleen selvä aika kalenteriin koska salille tai lenkille lähtee, eli esimerkiksi vaikka suoraan töiden jälkeen ennen kuin sohvalle istahtaa tai sitten aamulla ennen töihin menemistä tai kenties ottaa yhden tunnin työpäivästä, jolloin käväsee jos siihen on mahdollisuus. Toisaalta on tärkeä myös palkita itsensä, eli esimerkiksi saa herkutella hyvällä omatunnolla, vaikka kerran tai kaksi viikkoon tai kahteen, jos käy lenkillä sen 3 kertaa viikossa esimerkiksi. Sama pätee myös ruokaohjelman noudattamiseen. Kun olet noudattanut ruokaohjelmaasi tietyn ajan, on hyvä pitää cheattipäivä ja palkita itsensä.

Tärkeintä on löytää tai luoda merkki. Sen jälkeen seuraa haluttu rutiini tai korvattava rutiini ja lopuksi aina muistaa palkita itsensä jollakin tavalla. Eihän se aina tarvitse ruoka olla mutta joku palkinto kuitenkin. Myös halut kasvavat sen mukaan, kun näet merkin, etkä toteuta sen aiheuttamaa rutiinia. Eli esimerkiksi, kun puhelin pärisee tai näet tupakka-askin niin halu suorittaa rutiini kasvaa niin kauan, kunnes toteutat rutiinin. Toisaalta, jos et näe tupakka-askia tai puhelin ei pärise niin voit keskittyä töiden tekemiseen tai tupakointi ei välttämättä tule edes mieleesi.

Yhtenä esimerkkinä kirjassa on myös kynsien pureskelu. Kirja kertoo tarinan naisesta, joka halusi lopettaa omien kynsiensä pureskelemiseen. Ensimmäisenä hän tunnisti ”kutinan”, joka syntyy ennen kuin hän alkaa purra kynsiänsä. Hän sai neuvoksi laittaa kädet aina taskuihin tai pepun alle, kun tämä kutina tuli. Tämän jälkeen hän sai tehtäväkseen merkitä itselleen ylös vihkoon ruksi aina kun hänen kynsiään alkaa ”kutisemaan” ja toinen ruksi aina kun hän sai estettyä laittamalla kädet taskuihin tai pepun alle. Muutamassa viikossa hän sai lopetettua kynsiensä syömisen. Eli samalla tavalla on tärkeä myös seurata sitä, miten hyvin uusi rutiini toimii ja toisaalta, kuinka monesti merkki tulee tämä tuo asian konkreettisemmalle tasolle.

Joissakin tapauksissa pitää olla myös uskoa johonkin ”korkeampaan voimaan” tai menetelmään uskominen. Eli Proakatemian ”Trust the process” on tärkeä osa prosessia, koska jos ei usko siihen, että menetelmä ei toimi niin erityisesti stressaavassa tilanteessa voi menettää uskon ja alkaa toimimaan vastoin menetelmää, joka yleensä johtaa myös siihen, että menetelmä ei toimi. Sama pätee myös AA –kerhoon, jonka yhtenä tärkeimpänä asiana on usko. Monesti AA – kerhossa usko yhdistetään uskontoon mutta jotenkin itse ainakin tulkitsin asian, että tärkeintä on luottaa juuri siihen menetelmän toimivuuteen mutta joillekin voi olla helpompaa uskoa että ”Jumala tai korkeampi voima ohjaa kyllä toimintaa”. Pitää uskoa johonkin, että voi lopulta alkaa uskoa menetelmään. Usko siihen, että jossakin vaiheessa asiat alkavat mennä paremmin, kunnes lopulta ne alkavat mennä paremmin. Toisaalta myös se, kun näet vertaisihmisiä, joihin menetelmä on toiminut niin alkaa uskoa, että ehkä se myös toimii minuun. Tässä kohdassa tulee esille myös oma lempilapsi eli yhteisön ja tiimin voima. Etenkin kun olet vertaisten parissa, on huomattavasti helpompi uskoa asioiden toimivuuteen ja erityisesti tuki.

Yksin voi olla, erityisesti stressaavissa tilanteissa, vaikea uskoa mutta kun ympärillä on yhteisö ja tiimi, joka uskoo samaan asiaan, on huomattavasti helpompaa myös menestyä ja säilyttää luotto menetelmään. Tästä syystä itse esimerkiksi uskon tiimiyrityksien mahdollisuuksiin enemmän kuin yksilön mahdollisuuksiin. On paljon suurempi voima uskoa tuotteen tai palvelun menestykseen viiden henkilön voimin kuin yhden henkilön voimin.

TAVAT URHEILUSSA:

Urheilu on itseäni aina kiinnostanut ja siitä syystä oli erittäin mielenkiintoista kuulla, miten Duhigg kertoo kirjassaan esimerkin Tony Dungysta. Dungy on entinen NFL – pelaaja ja entinen NFL – valmentaja. Hän valmensi Tamba Bay Buccaneersia ja Indiana Coltsia vuosien 1996 – 2009 välillä. Tuona aikana hän toi kotiin kaksi himoittua Super Bowl – mestaruutta Coltsille vuosina 2006 ja 2007. Myös Buccaneersin vuoden 2002 mestaruutta pidetään pitkälti Dungyn ansiona.

Mielenkiintoisen asiasta tekee sen, että kirjan mukaan Dungy käytti valmennuksessaan paljon tapojen lukemista ja niihin reagointia. Duhiggin mukaan Dungy opetti pelaajat lukemaan vastustajan liikkeitä ja reagoimaan niihin ilman asian ajattelemista. Tyyliin, että kun vastustajan jalka on tuossa kulmassa tai hartiat ovat kääntyneet tuonnepäin aloituksessa, tarkoittaa se sitä, että asia A tulee tapahtumaan tai jos jalka on toisinpäin, niin tapahtuu asia B.

Tällä tavoin Dungy sai joukkueensa toimimaan vaistomaisesti ja reagoimaan ilman ylimääräistä ajattelua. Näissä pitää tottakai vähän aina olla skeptinen, koska mikään asia tuskin on mustavalkoinen ja tuskin Dungy sitä myöskään tarkoitti, että asiat eivät vaadi minkäänlaista ajattelua missään kohtaa mutta ideanahan tämä on peliluku- ja vastustajanlukutaitoa parhaimmillaan. Tietyt tiedostamattomat liikkeet antavat meidän tulevan pelin ilmi ja sen mukaan meillä on mahdollisuus asiaan reagoida.

Mielenkiintoista tässä on se, että olin tuossa aiemmin alkuvuodesta Erkka Westerlundia kuuntelemassa Vierumäellä tiimivalmennuksen ja –johtamisen työpajassa. Erkka nosti esille juurikin samoja asioita mitä Dungy nostaa. Eli kuinka tärkeää on pystyä lukemaan niin vastustajaa mutta myös pelikaveria sanattomassa viestinnässä. Kun hyökkäystä vaikka tehdään pitää pelikaverin pystyä lukemaan kaverinsa liikkeestä tai liikkumattomuudesta se mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan ja järjestämään itsensä pelipaikalle mihin kiekko on menossa.

Oma henkilökohtainen suosikki jääkiekossa kautta vuosien on ollut Wayne Gretzky (taitaa vieläkin olla pinollinen pelikortteja, jossakin jemmassa). Gretzkyltähän on tullut vuosien varrella, vaikka mitä legendaarisia lausuntoja mistä yksi erityisesti mieleeni juurtunut on ” “Skate to where the puck is going, not where it has been.”, joka Westerlundin puheen ja Duhiggin kirjan jälkeen sai uuden merkityksen.  Tai ylipäätänsä pelinlukutaito sai syvemmän merkityksen.

Aiemmin olen pitänyt pelinlukutaitona sitä, että pystytään katsomaan vastustajan tai omien pelaajien liikkeitä ja niistä tunnistamaan tuleva tapahtuma, jonka avulla oma sijoittuminen ja toiminta voidaan muuttaa tapahtumia vastaavaksi. Nyt kuitenkin tajusin, että puhtaimmillaan tämä kuitenkin tapahtuu täysin ajattelemattomana reaktiona toisen ihmisen ajattelemattomaan reaktioon. Ei tarvitse ajatella, kun toimii vaan tapojen mukaisesti.

TAHDONVOIMA ON LIHAS

Kirjan loppupuolella nousi myös yksi kolahdus, joka itsellä jäi myös mieleen. Se käsitteli tahdonvoimaa ja sitä, kuinka tahdon voima on lihas siinä missä muutkin lihakset. Sitä voi reenata mutta toisaalta sitä käyttäessä se myös ”kuluu”. Yksi testi mikä kirjassa nostettiin esille oli retiisi ja keksi – koe, jossa kokeessa oleville ihmisille annettiin molemmille ryhmille eteen vastaleivottuja keksejä sekä retiisejä. Toinen ryhmä sai syödä keksejä ja toinen ryhmä sai syödä retiisejä ja kieltäytyä kekseistä. Hetken odottelun jälkeen koehenkilöille annettiin eteen mahdoton tehtävä ratkaistavaksi. Siinä missä retiisejä syönyt ryhmä jaksoi keskimäärin ratkaista tehtävää 9 minuuttia, jaksoi keksejä syönyt ryhmä ratkaista sitä 19 minuuttia. He siis olivat ”käyttäneet” oman tahdonvoimansa ja sen takia heillä ei ollut enää yhtä paljon kykyä keskittyä mahdottomaan tehtävään.

Samaa tahdonvoimaa omassa harjoitusohjelmassaan työntekijöille käyttää muun muassa Starbucks, joka vahvistaa työntekijöiden tahdonvoimaa. Yksi harjoite heillä on esimerkiksi se, että he laittavat työntekijät kirjoittamaan suunnitelman siitä, miten he toimivat jos vastaan tulee erittäin stressaava tai epämieluisa tapahtuma. He eka kuvittelevat tapahtuman ja sitten kirjoittavan suunnitelman miten he toimivat kun tämä tapahtuma tapahtuu.

Yhtenä esimerkkinä tästä on Starbucksin oma LATTE – esimerkki:

L = Listen to the customer

A = Acknowledge their complaint

T = Take action by solving the problem

T = Thank them

E = Explain why the problem occurred

Samalla tavalla rutiinien avulla ratkaistaan vaikeitakin asioita. Esimerkiksi, jos asiakas tulee kauppaan sisälle erittäin kiihtyneenä tai haastavassa mielentilassa asiakaspalvelija voi pyytää asiakasta visualisoimaan kodissa olevan kohdan, jonka he haluaisivat organisoida. Sitten asiakaspalvelija pyytää asiakasta tuntemaan mielessään miltä heistä tuntuu, kun tämä kohta on organisoitu.

En tiedä miten tuommoinen sitten käytännössä toimii ja minkälaisissa tilanteissa. Itse koko elämän enemmän tai vähemmän asiakasrajapinnassa toimineena on kuitenkin tullut huomattua, että juurikin rauhallisuus, asiakkaan kuunteleminen ja se ettei vähättele heidän ongelmaa auttaa asiakasta monesti rauhoittumaan ja monesti myös pyytämään anteeksi. Pahin mitä asiakaspalvelija voi tehdä on tiuskia takaisin asiakkaalle.

KRIISIN MERKITYS & RYHMÄPAINE

Hyvä johtaja ei koskaan jätä käyttämättä kriisiä. Sitä ei haudata vaan sen avulla voidaan muuttaa ihmisten ajatusmallia ja toimintatapoja. Yhtenä esimerkkinä tästä kirjassa nostettiin Lontoon Kings Crossissa tapahtunut suuri metropalo. Erittäin äärimmäinen esimerkki itsessään, koska palo johti kymmenien ihmisten kuolemaan. Kriisin takia organisaatio oli kuitenkin pakotettu muutoksiin, joita aiemmin ei oltu saatu läpi. Mutta myös pienemmät kriisit oikein johdettuna ovat hyviä muutosajureita organisaatiossa. Duhiggin mukaan kriiseillä saadaankin tehtyä muutoksia ajattelumalleihin ja toimintatapoihin.

Toinen asia mikä kirjan loppupuolella nousi esille, oli ryhmäpaineen merkitys. Tämän merkitys korostuu esimerkiksi työnhaussa, jossa tutun suositus voi painaa vaakalaudalla yllättävän paljon tai sitten toisaalta. Kirjassa oli jo alkupuolella esimerkki siitä, miten tutkimuksissa oli saatu selville, kuinka tieto siitä että ”muut tutkimusryhmän jäsenet” olivat tätä mieltä tai eivät tehneet tätä asiaa vaikuttaa jo itsessään henkilön toimintaan. Ryhmäpaineen merkitys nousee entistä isommaksi esimerkiksi tuttujen ja ystävien kesken, jonka varmasti kaikki ovat todenneet. Kolmantena esimerkkinä kirjassa nostetaan esille Saddlen kirkko läntisessä Yhdysvalloissa, joissa kirkon pastori päätti antaa valtuuden kirkon jäsenille pitää pienemmissä ryhmissä kokouksia, joiden sisältö oli hyvin maanläheistä. Maanläheiset aiheet ja pienet toimintaryhmä toivat mukanaan mielenkiinnon tapahtumia kohtaan mutta toisaalta myös ryhmäpaineen osallistua oman ryhmän tapahtumiin. Tällä hetkellä Saddlen kirkko on valtavan iso yhteisö.

YHTEENVETO:

Kokonaisuudessaan kirja oli erittäin mielenkiintoinen kokonaisuus. Sinänsä mitään maata mullistavaa tässäkään ei ollut joka olisi tajunnan räjäyttänyt mutta paljon ajateltavaa se kuitenkin antoi. Erityisesti se pisti miettimään omia lähtökohtiaan ja toimintamallejaan sekä tapasilmukkaa sen suhteen mitä paheita tai hyveitä itsellä on, sekä miten niitä voisi muuttaa.

Mielenkiintoisia esimerkkejä ja tutkimuksia. Toki suurin osa oli vanhempia tutkimuksia mutta aihekenttä voi olla semmoinen, että tärkeimmät löytyvät sieltä menneisyydestä. Joka tapauksessa kirja on kyllä semmoinen mitä voi aika laajasti suositella vähän kaikille, jotka aiheesta vain ovat kiinnostuneet. Tähän voisi olla pohjalle ihan hyvä kirja esimerkiksi se ”Tee itsestäsi mestariajattelija”. Jollakin tavalla siinä oli pieni lipaisu tästä kirjasta ja eri tavoista sekä meidän ajattelemattomasta toiminnasta.

ARVOSANA 4/5