Elämänkerrat­ ovat helposti luettavia ja kuunneltavia mutta aina yhtä haastavia blogata. Ne on vähän niinkö hyviä tarinoita. Kukapa meistä ei rakastaisi hyvää tarinaa mutta toisaalta, miten kirjoitat tarinan kolahdukset? Parhaimmillaan se on kai se lopussa oleva opetus mutta tosielämän tarinoissa ei aina opetusta ole. Niimpä jälleen kerran edessäni on kirjoittaa teksti siitä mitä jäi käteen Pate Mustajärven ”Pate Ikurista” kirjasta. Myönnettäköön että myös allekirjoittanut on kerran ”hairahtanut” Popedan keikalle kun bändi on kaupungissa ollut. Keikka oli juuri sitä mitä Popedalta saattoi odottaakin. Repeä tunti energistä tykitystä. Pelkästään biisejä joiden kaikki sanat osaa ulkoa. Sitähän se Popeda on. Keikasta jää aina hyvä maku suuhun. Joten mielenkiinnosta lähdin Pate Ikurista kirjaa lueskelemaan.

Oman perheensä iltatähdeksi syntynyt Pauli on aina halunnut muusikoksi ja musiikki on häntä puoleensa vetänyt. Levysepänammatin hän opiskeli itselleen, ehkä enemmän tai vähemmän vanhempien painostuksen alla, ennen kuin hän lopullisesti antautui muusikon uralle. Sen jälkeen ”Patella” ei ole ollutkaan paluuta enää muihin töihin.

Kirjassaan Pauli kertoo että oli alusta saakka selvää että hänen muusikkopersoonansa poikkeaa hänen normaalista persoonasta. Siinä missä lavalle tulee koko kansan tuntema äijäenergiaa ja maskuliinisuutta henkivä Pate niin kotona on hyvin erilainen Pauli.  Vuosikymmenien aikana toki myös Pate on vapaa-ajalla ottanut useamman kerran vallan ja baarireissut ovat venähtäneet usein jatkoille tai jatkojen jatkoille. Jossakin välissä Patesta on tuntunut, omien sanojensa mukaan, että maapallo pyörii hänen ympärillään. Silti hyvät ystävät ovat hänet aisoissa saaneet vuosien varrella kuitenkin pidettyä ja lopulta maan pinnalle palautettua. Muusikoilla ja näyttelijöillä voi varmasti helposti jäädä päälle se rooli mitä ne keikoillansa vetävät. Valittu maski jää päähän myös keikoilta pois lähtiessä.

Popeda on perustettu 40 vuotta sitten ja koko sen ajan Pate on ollut bändin keulakuvana. Popeda on aina ollut hänelle se ykkösjuttu joka lopulta tuo leivän pöytään. Se käy myös kirjasta ilmi että Popeda on aina ollut hänen prioriteettilistan ykkösenä. Muut asiat tulevat sitten sen jälkeen. Elämänsä aikana Pauli on ehtinyt tehdä kuitenkin kaikennäköistä muuta Popedan lisäksi. Suurimpana juttuna toki hänen soolouransa, jonka biiseihin muuten kaikkien tuntema Ukkometsokin kuuluu. Myös innostus kaikkeen uuteen on vetänyt hänet mukaansa esimerkiksi elokuva- ja teatterimaailmaan.

Pauli on kuitenkin aina poika Ikurista. Hän kirjassa mainitsee juuri Ikurilaisten yhteisöllisyyden sekä sen kuinka hienoa hänen lapsuutensa siellä on ollut. Toisena omana lempipaikkanaan hän mainitsee myös Pohjanmaalla sijaitsevan Mustajärven. Se on paikka mihin hän menee rauhoittumaan sekä hakemaan inspiraatiota uusiin biiseihin. Siellä hän on aina ihan vain Paulina.

Kirja on täynnä tarinoita siitä miten Pate on rillunut aamuyöhön ulkona, nuoruusvuosien kujeiluista, mustaruuti harrastuksesta, teatterikokemuksistaan, sekä hänen rakkaudesta autoihin. Oikein helppo lukuinen kokonaisuus ja semmoinen mitä on myös tosi mukava äänikirjana kuunnella. Ei mitään maailmaa mullistavaa mutta hyvä ja mielenkiintoinen rehellinen tosi tarina ihan normaalista miehestä, Paulista, Popedan t

akana. Kirja oikeastaan nimenomaan kertoo Paulista eikä Patesta, joka on mielestäni hyvä asia.

Kokonaisuudessaan kevyt ja hyvä setti ilman sen kummempia kolahduksia.

ARVOSANA 3,5/5