You are currently viewing Carlo Ancelotti – Quiet Leadership
Carlo Ancelotti - Queit Leadership / kirjablogi & kirja-arvostelu

Carlo Ancelotti – Quiet Leadership

Ancelottin Quiet Leadership valikoitui itselleni vähän sattuman kautta. Olin ennen Ancelottia kuunnellut Henrik Dettmannin Johtajuuden taito ja halusin lukea miten toinen huippuvalmentaja kokee valmentajuuden sekä johtajuuden urheilussa. 

Quiet Leadeship – kirjassa Ancelotti kertoo omasta matkastaan kohti valmentajuutta sekä tuo esille oman hiljaisen johtajuuden – johtamisfilosofiansa. Hiljainen johtajuus perustuu vahvoihin ihmissuhteisiin sekä luottamukseen.

Kirja kuvaa hyvin huippujalkapallon raadollisuuden ja toisaalta sen miten tähänkin tilanteeseen voi sopeutua oikealla asennoitumisella. Kirja antaa kovia kolahduksia siitä miten huipputiimiä sekä huippuyksilöitä voi valmentaa ja johtaa sekä mitä on hiljainen johtajuus.

Kirjana tämä on hyvin lähellä elämäkertaa. Kirja tuo esille Ancelottin omia näkemyksiä johtajuudesta ja valmentajuudesta. Kirjana tämä on hyvin lähellä Dettmannin Johtamisen Taitoa tai Hintsan Voittamisen Anatomiaa. Jos edeltävät kirjat kolahtivat niin todennäköisesti kolahtaa myös tämä. 

Melkein ehdoton kokemus jalkapallosta sekä valmentajuudesta/johtajuudesta kiinnostuneille ihmisille. Kirjan luettuani aloin tällä kaudella kannattamaan Bayern Munchenia, jonka valmentajana Ancelotti tällä kaudella on.

KOLAHDUKSET

Intohimona ihmiset

Ihmissuhteiden ja luottamuksen tärkeys valmentajuudessa ja johtajuudessa

Ole oma itsesi 

Aitous, rauhallisuus ja ammattimaisuus.

Delegoi johtajuutta ja anna omistajuutta


Anna tiimin jäsenten ottaa johtajuutta sekä omistajuutta joko oman persoonansa tai teknisen osaamisensa kautta. Heidän ammattitaito sekä asenne toimivat esimerkkinä muille.

Mukaudu tiimiin ja pelaajiin 

Eri tiimit ja pelaajat tarvitsevat keskittymistä eri asioihin riippuen siitä missä vaiheessa he ovat menossa.

Muutos vaatii sitoutumista ja omistajuutta

Uusi pelaaja joukkueessa, uudella paikalla tai oman pelitapansa muuttamisen onnistuminen vaatii sitä että pelaaja on itse valmis sitoutumaan ja ottaa omistajuuden muutoksessa. Sama koskee myös johtajaa ja valmentajaa.


Kaverijohtajuus 


Johtamisen yksi haastavimmista muodoista mutta monesti avaintekijä ihmissuhde- tai arvojohtamisessa.


Huippuyksilöiden ja -tiimien johtaminen 

Joukkue on tärkein mutta osana joukkuetta on mahdollisuus kehittyä myös yksilönä.


Älä polta siltoja takanasi 

Jokainen polku päättyy joskus mutta yhteiset polut voivat aina ristetä uudestaan. Tärkeä osa ihmissuhteiden johtamista.

THE BLOGI:

Carlo Ancelotti oli ennen kirjaa persoonana tuntematon. Tiesin hänen olevan jalkapallovalmentaja ja hyvä semmoinen. Saavutusten lista tällä miehellä on erittäin pitkä ja kunnioitettava. 

Kirjan luettuani minulle tulikin tunne että Ancelotti on yksi parhaista ellei paras. Sitä en tiedä kuinka oikeassa olen mutta onneksi tunteen ei tarvitse perustua faktaan. Ancelotin valmentamis- ja johtamisfilosofiassa on erittäin paljon samaa kuin omassanikin. Kirjan tekstiin oli henkilökohtaisesti helppo samaistua ja sain itse siitä paljon käytännön vinkkejä sekä uusia näkemyksiä, omaan valmentajuuteen ja johtajuuteen.

Intohimona ihmiset:

Ancelottin elämän ytimessä ovat ihmiset ja ihmissuhteet. Hän painottaa olevansa nimenomaan ihmissuhteiden sekä luottamuksen ilmapiirin rakentaja. Hänen valmentajuus ja johtajuus perustuukin ihmissuhteiden kautta johtamiseen. Toimivan tiimin perusarvo ja kulmakivi on aina aito luottamus, joten sen rakentaminen on ensi arvoisen tärkeää tiimissä. 

Ancelotti painottaa että hän pyrkii aina rakentamaan mahdollisimman hyvät ihmissuhteet. Tavoitteena hänellä ei ole oman ekonsa pönkittäminen vaan tiimin menestyminen sekä yksilön kehittyminen. Yksilön menestyminen tiimissä tulee luonnollisesti tiimin menestyksen kautta. Tämän takia häntä kutsutaankin ”diivakuiskaajaksi”. Kirjan luettuaan tajuaa että ”diivakuiskaaminen” ei tarkoita vippaskonsteja vaan aitoutta, läpinäkyvyyttä, rehellisyyttä ja aitoa välittämistä pelaajista sekä tiimistä. Ancelotti pystyy työskentelemään luontevasti maailman huippupelaajien kanssa. Monet huippupelaajista kokevat että hän antaa heille mahdollisuuden olla osana voittavaa tiimiä sekä kehittyä pelaajina. Ancelotti ymmärtää huippupelaajia sekä huipputiimin dynamiikkaa ja miten voittamista odottavaa huipputiimiä valmennetaan.

Ancelottin ajattelumaailmaan kuuluu että kun on aika lähteä joukkueesta tulee läheisimmistä entisistä pelaajista ystäviä. Tämä oikeastaan summaa koko kirjan ytimen myös itsessään sekä siitä kuinka ihmiset ja ihmissuhteet ovat Ancelotin arvomaailman keskiössä sekä koko toiminnan taustalla. 


Ole oma itsesi:

Ancelotti painottaa valmentamisessa ja johtamisessa omana itsenä olemista. Sama asia mitä myös Hintsa ja Dettman omissa kirjoissaan nostivat vahvasti esille. Uskalla olla oma itsesi. Hyödynnä valmentamisessa ja johtamisessa omia taitojansa. Tiedosta omat heikkoutesi. Kokeile kehittää niitä ja toisaalta sopeudu johtamaan niiden kanssa.

Ancelotti on johtamistyyliltään rauhallinen johtaja. Siitä oikeastaan kirjan nimikin ”hiljainen johtajuus” tulee. Ancelotti kokee että jalkapalloseurat palkkaavat hänet nimenomaan tuomaan rauhallisuutta ja rauhoittamaan tilannetta joukkueessa. Hän ei ole diktaattori vaan johtaa hyvin keskustelevaan tyyliin ja pysyy rauhallisena, stereotyyppisestä italialaisesta poiketen. Hän muokkaa johtamis- ja valmennustyylinsä sen mukaan minkälainen joukkue on kyseessä. Jos joukkueessa ei ole taitoa niin paljon, hän keskittyy enemmän taktiikkaan. Toisaalta, jos taitoa on paljon, hän keskittyy enemmän tiimin ja pelin kehittämiseen.

Yksi Ancelottin toiminnan kulmakivistä on työnteko ja ammattimaisuus toiminnassa. Sitä hän nostaa esille useita kertoja ja se on asia mitä hän pelaajiltaan vaatii. Niistä harvoista kerroista kun pelaajat ovat nähneet hänen suuttuvan ovat ne kerrat kun hän näkee että joukkue ei toimi ammattimaisesti tai ole valmis tekemään tarpeeksi töitä. Jos joukkue tekee kaiken ammattitaitoisesti ja on työtelijäitä ei Ancelottia edes häviäminen haittaa. Hän tietää että joukkue on tehnyt parhaansa. Tällöin vika on ollut taktiikassa, vastustajan paremmuudessa tai sattumassa. Jotenkin tämä on myös yksi juttu joka itselle kirjasta kyllä kolahti ja johon oli helppo samaistua. Tekemisen keveys on hyvä säilyttää ja aina pieni pilke silmäkulmassa mutta se ei koskaan tarkoita sitä etteikö töitä tulisi tehdä ammattimaisesti ja parhaansa mukaan.

Huippu-urheilun tuuliset pestit:

Jalkapallomaailma on hyvin karu toimintaympäristö niin pelaajielle kuin erityisesti valmentajille. Voidaan sanoa että se on paljon karumpi kuin yritysmaailmassa. Valmentajien työura yhdessä joukkueessa jää monesti hyvin lyhyeksi, keskimäärin pariin vuoteen. Tästä johtuen on tärkeä saada hyödynnettyä kaikki käytössä oleva aika oikealla tavalla. Ancelotti hyväksyy työn vaarat. Hän ei pelkää potkuja vaan hyväksyy ne. Puheissaan hän itse painottaa voimakkaasti luottamusta myös seurajohtoon päin. On tärkeä että seurajohto luottaa valmentajaan, jos tätä luottoa ei ole on mahdottomuus valmentaa joukkuetta pidempään menestyksekkäästi. Mieluummin potkut kuin uhkailua ja selän takana kyräilyä. Rehellisyys, suoraselkäisyys ja läpinäkyvyys paistaa kirjan sivujen läpi vahvasti. Asioita joita itse ihailen. Työhön suhtautuminen on erilaista riippuen siitä onko kyseessä pidempi rakentamisprosessi vai todennäköisesti vuoden tai maksimissaan kahden valmentamispesti.

Kaverijohtajuus, läpinäkyvyys, luottamus ja sitoutuminen:

Yhtenä kulmakivenä Ancelotti nostaa myös kielen oppimisen ja sen että pelaajat puhuvat samaa kieltä. Tämä osoittaa sitoutumisen toimintaan ja toisaalta kommunikaation ollessa yksi avaintekijä luottamuksen kulmakivistä on tämä hyvin luonnollinen palanen Ancelotin ajatusmaailmassa. Hän myös monesti painottaa sitä kuinka hän laittaa joukkueet syömään keskenään. Hän myös ”sekoittaa” pakkaa joukkueen sisällä että sinne ei synny keskinäisiä kuppikuntia. Tämä on yksi erittäin jännä asia joka nousee esille myös monessa johtajuuden kirjassa. Ihan vain yhdessä ruokailu ja tekeminen kasvattaa tiimin henkeä. Esimerkiksi Koneen toimitusjohtaja Matti Alahuhta lennätti aina oman johtoryhmänsä ympäri maailmaa samaan paikkaan fyysisesti, yhtenä syynä tähän oli muun muassa tämä asia.

Ancelotin keskustelut ovat avoimia ja rehellisiä. Varsinkin silloin kun luottamus on rakennettu. Kaverijohtajuus, tai tässä tapauksessa -valmentaminen, on valmentajuuden yksi haastavimmista tavoista. Oikealla tavalla tehtynä se voi olla kuitenkin myös paras tapa johtaa. Tottakai on ihmisiä jotka käyttävät tätä häikäilemättä hyväkseen. Tällöin pitää olla pelisilmää tunnistaa nämä tilanteet ja nostaa ne esille. Toisaalta myös tiimi ottaa monesti vastuuta kitkeä pois hyväksikäyttämisen mahdollisuudet. Hyvänä esimerkkinä kirjassa oli se että yksi pelaaja oli Ancelotille sanonut penkittämisen jälkeen että ”Miksi penkitit minut? Luulin että olemme ystäviä” Tähän Ancelotti oli vastannut että ”Juuri sen takia en sinua peluuta, koska olemme ystäviä tiedän että ymmärrät tilanteen ja syyn siihen minkä takia en sinua peluuta”.” Minusta tuo edellä kuvattu lause summaa kaverijohtajuuden hienoutta.

Parhaimmillaanhan joukkue on silloin kun se pelaa joukkueelle. Pelaajat tekevät töitä jotta joukkue sekä muut menestyisivät. Kirjassa nousee esille myös muutamia kertoja jolloin pelaajat pelaavat ennen kaikkea valmentajalleen, Ancelottille.


Huippuyksilöiden ja -tiimien johtaminen:

Parhaimmat johtajat ottavat johtajuuden omalla esimerkillään. Ancelotti nostaa esille kirjassaan kahdenlaisia pelaajajohtajia. On niitä jotka luonnostaan omalla karismallaan johtavat joukkuetta kentällä, pukuhuoneessa ja pukuhuoneen ulkopuolella. Nämä ovat puheliaita ja karismaattisia pelaajia. Toiset johtajatyypit ovat puolestaan niitä jotka johtavat esimerkillään ja omalla motivaatiolla sekä työnteolla. Jokaisen todellisen huippupelaajan tulisi olla vähintään jälkimmäinen, jotkut harvat ovat jopa molempia.

Suora palaute johtaville pelaajille esimerkiksi joukkueen edessä voi auttaa myös nuorempia pelaajia hyväksymään kritiikki. Eri vaiheessa pelaajauraa, kuten myös työuraa, on tärkeä keskittyä eri asioihin valmentamisessa. Varhaisessa vaiheessa voi olla tärkeämpää opastaa esimerkiksi tekniikoissa kun taas vanhemmalla iällä pelaajalla on itsellään monesti erittäin kehittynyt näkemys siitä missä hänen tulisi kehittyä. Tällöin valmentajan on enemmän oltava mahdollistaja ja antaa mahdollisuus, sekä mahdollisesti työkaluja, pelaajalle kehittyä eteenpäin.

Huippupelaajien kohdalla on myös tärkeä ottaa huomioon heidän mielipiteensä peluuttamisessa. Joskus jos huippupelaaja on elintärkeä joukkueelle voi jopa strategian ja taktiikan rakentaa hänen ympärilleen. Esimerkkinä kirjassa oli Christiano Ronaldo. Hän halusi pelata laidassa jotta näki koko kentän. Tällöin hänen oli helppo tulla tilanteisiin mukaan niiden niin vaatiessa. Keskushyökkääjänä hän ei kokenut oloaan luontevaksi. Ancelotti kuunteli yhtä maailman parhaista, ellei parasta, hyökkääjä ja rakensi joukkueen muodon siten että Ronaldo koki olonsa luonnolliseksi.

Toinen esimerkki kirjasta joka jäi mieleen oli Andrea Pirlo. Ancelotin aikakaudella hän muuttui hyökkäävästä keskikenttämiehestä yhdeksi maailman parhaista pelinrakentajista. Kaikki lähti liikkeelle siitä että Ancelotti oli halunnut keskikenttämiehen itselleen pelinrakentajaksi ja tämän kuultuaan Pirlo itse ehdotti että voisi asettua tähän rooliin. Ancelotti tiesi että keskikenttämiehen rooli tuli olemaan puolustuksellisesti huomattavasti vaativampi mutta uskoi että Pirlosta olisi siihen. Niimpä Ancelotti tuki Pirloa uudessa positiossa ja auttoi selviytymään uudesta haasteesta vahvistamalla positiivisia asioita ja pikku hiljaa tuomalla mukaan myös roolin puolustavat piirteet.

Älä polta siltoja:

Yksi kolahdus oli myös se että siltoja ei kannata polttaa, jos se on mahdollista. Koskaan ei tiedä koska tulevaisuudessa tulee vastaan pelaaja tai työkaveri joka on uudelleen sinun alaisena, kollegana tai vaikka esimiehenä. Tottakai tämä ei tarkoita sitä että kaikkia tarvii tai voikaan aina miellyttää mutta olemalla rehellinen ja avoin voi se auttaa tilanteessa jatkossa. Menetettyä luottamusta on vaikea tai mahdotonta saada takaisin. Sama pätee myös liike-elämässä ja henkilökohtaisessa elämässä. Itselläni ainakin on vaikea antaa takaisin luottamusta, jonka kerran menettää. Tämän takia avoin keskustelu ja se että siltoja ei polta takanaan on tärkeää.

Yksi poikkeus tästä jäi kuitenkin mieleeni kun Ancelotti oli menossa tekemään sopimusta Parman joukkueeseen johon oli suullisesti sopinut että sopimuksen tulee tekemään. Samalla hän kuitenkin sai puhelun Milanosta, johon hänet haluttiin valmentajaksi. Hänen pelaajauransa ja sydämensä oli AC Milanissa, jonka hän kokeili selittää myös Parman johdolle mutta lopulta se taisi olla silta joka paloi. Vastaava tilanne nousi esiin myös Hintsan kirjassa jossa häntä houkuteltiin Ferrarille mutta hän oli suullisesti lupautunut jatkamaan McLarenilla ja tämän takia hylkäsi neuvottelut Ferrarin kanssa. Mutta voiko näitä kahta sitten verrata keskenään, jos AC Milan oli Ancelottin ”koti” ja jos Hintsalla olisi ollut vastaava tilanne miten hän olisi toiminut.

Bonus-maininta:

Yksi kirjan hienoimmista asioista oli Zlatan Ibrahimovitzin haastattelu. Oli jotenkin aivan mahtavaa kuulla Zlatanin puhuvan Ancelottista. Hän oli kirjoittanut oman elämän kertansa ennen kuin Ancelotti oli häntä valmentanut mutta omassa kappaleessaan hän sanoi Ancelottin olevan paras valmentaja mikä hänellä koskaan on ollut. Tämä johtui juuri siitä luottamuksesta mikä heille molemmilla oli toisia kohtaan. Hän antoi Zlatanille eväät kasvaa niin isoksi tähdeksi kun hän lopulta PSG:ssä kasvoi sekä etenkin eväät kasvaa ihmisenä. Zlatan on kuitenkin pelannut monen huippuvalmentajan alaisuudessa pelaajana. Hän vertasi kirjassa eri valmentajien lähestymistapaa pelaajiin. Kaikki olivat ammattitaitoisia ja kaikilla oli oma tapansa mutta Ancelotti oli hyvä niin taktiikassa kuin ystävänä kentän ulkopuolella.

Kokonaisuudessaan kyseessä oli aivan erinomainen teos. Yksi parhaista johtajuuden ja valmentajuuden kirjoista mitä itse olen lukenut. Se on jännä että oli kyseessä sitten globaali miljardien liikevaihtoa pyörittävän yrityksen toimitusjohtaja tai jalkapallojoukkueen valmentaja samoja asioita sieltä nousee esille. Ihmisiä sitä kuitenkin loppuviimein kaikkialla johdetaan.

ARVOSANA 4,5/5

Vastaa