Kesähän on elämänkertojen aikaa ja nyt kun ollaan vauhtiin päästy niin vedetään saman tien muutama putkeen. Ville Haapasalon Et muuten tätäkään usko – kirja on jatkoa Ville Haapasalon edelliselle kirjalle Et kuitenkaan usko (jonka blogin löydät tuosta muutama postaus alempaa). Kirja kertoo Ville Haapasalon elämästä 2000 – luvulla.
Tällä kertaa kirjan fokus ei kuitenkaan ole puhtaasti Venäjällä vaan Ville käy kirjassa läpi myös muita asioita. Kirja on ehkä jossain määrin jopa vakavampi kuin ensimmäinen kirja ja Ville kertoo tässä kirjassaan huomattavasti enemmän omia näkökulmiaan Venäjän nykytilasta sekä suunnasta. Ville myös kertoo omista 30 – päivää matkasarjoistaan sekä tapauksista mitä hänelle on matkan varrella sattunut. Kokonaisuudessaan kirja on ehkä vakavempi eikä koostu pelkistä tarinoista vaan mukana on myös näkemyksiä. Itselleni tämä kirja kolahti paremmin kuin ensimmäinen paketti.
Ei sillä emmie tästä ehkä isoja kolahduksia osaa kuitenkaan kirjoittaa. Muutaman rusinan tarjoilen jotka itselleni pullasta käteen jäivät. Ville sanoo kirjassaan että Venäjän valtio on ottanut entistä tiukemman otteen Venäjästä 2008 vuoden talouskriisin jälkeen. Krimin valloitus oli tiedossa sisäpiiriläisille jo 6 vuotta ennen varsinaista valloitusta ja toisaalta Georgia luotti liian paljon Yhdysvaltojen apuun Venäjän kanssa. Kuitenkin vuonna 2008 Venäjän tankit jylläsivät Georgian rajan yli ja syttyi 5 päiväinen sota ja Yhdysvallat eivät olleet Georgian tukena. Ville kirjassaan myös huolestuttaa Venäjän suunta. Kukaan ei uskalla yrittää koska voi olla että se mikä oli sinun kanalasi tänään voi olla valtion kanala huomenna. Raha ja ihmiset virtaavat ulospäin Venäjältä, kansallismielisyys kasvaa ja kaikki ostetaan ulkomailta. Rikkaista luonnonvaroista huolimatta Venäjälle tulee suuri osa elintarvikkeista ja muista hyödykkeistä ulkomailta.
Tämä oli erittäin mielenkiintoinen osio kirjassa mukaan lukien ihan kirjan loppupuolella ollut huomautus siitä miten yritykset voivat pärjätä Venäjällä. Pitää ymmärtää että pitää toimia maassa maan tavalla. Venäjällä pitää tietää koska nuoleskella, koska haistattaa ja koska antaa voitelurahaa. Näin ainakin Haapasalo kirjassaan sanoo ja tuo on asia johon on helppo uskoa. Mieleen tulee Voittamisen Anatomian kirjan sanat jotka Aki Hintsan edeltäjä antoi hänelle hänen mennessään Etiopiaan. ”Älä kokeile muuttaa Afrikkaa”. Sama varmasti pätee myös Venäjällä ja monessa muussa maassa. Haapasalo sanoo että on tärkeää myös olla sisäpiiriläinen lähellä päättäjiä. Hän mainitsee että esimerkiksi Norjalla, Ruotsilla ja Italialla on tämmöiset henkilöt sisäpiirissä ja ne pärjäävät erinomaisesti Venäjällä. Suomelta tämmöinen sisäpiirin henkilö Venäjältä kuitenkin puuttuu. Venäjä maana on myös hyvin hiearkkinen ja pomo lopulta päättää eivätkä alaiset uskalla poukkuroida vastaan. Tästä syystä brändi on erityisen tärkeä Venäjän markkinoilla ja Haapasalo painottaa kirjassaan sitä että suomalaisten yritysten kannattaisi vahvasti mennä Suomi – brändillä Venäjällekkin eikä ”kansainvälisinä” yrityksinä. Suomesta ja suomalaisista on Venäjällä pidetty aina.
Tarinoita kirjasta löytyy taas erittäin paljon. 2000 – luku on ollut vähän hillitympää verrattuna 90 – luvun seikkailuihin mutta kyllähän sitä Villelle on sattunut ja tapahtunut taas kaikenlaista. Hän oli muun muassa Georgiassa kuvausmatkalla kun siellä syttyi sota sekä näyttelijänä Iivana Julmassa jossa todellinen ohjaaja oli kanssa näyttelijä oikean ohjaajan sijaan. Shamaaneja, ääretöntä kurjuutta, paljon nähtyjä sekä koettuja asioita niin Venäjällä kuin muuallakin.
Kokonaisuudessaan kirja oli hyvä ja itse tykkäsin siitä enemmän kuin ensimmäisestä teoksesta. Molemmat ovat erittäin helppo lukuisia / kuunneltavia. Tiiättäkö vähän niinkö semmoinen laadukas lager – olut kylmänä. Oikein helppo nautittava kesähelteillä. Pieni pikantti maku mutta ei mitään liian tuhtia mitä pitäisi pidemmän aikaa suussa sulatella.
ARVOSANA 4/5
