Essentialism opetti sen mitä pyrin tästä eteenpäin blogeissani yhä enemmän käyttämään; keskity oleelliseen. Haasteena ei ole koskaan kirjoittaa asioita mahdollisimman laveasti ja kuvailevasti. Kirjan mukaan on helpompi reitti lisätä tuotteeseen/palveluun (tai vaikka tähän blogiin) lisää kuin se että siitä karsisi jotakin pois. Siinä oikeastaan tiivistyy koko kirjan ydin ”Vähemmän on enemmän”.

Kirja oli mielenkiintoinen. Sitä aloittaessa mietin että ”saapa nähdä”. Onko tämä yksi niistä kirjoista, joiden tarkoituksena on valaista koko ihmisenmieli ja tuputtaa yhtä ja ainoaa ratkaisua. Osittain ehkä kyllä mutta toisaalta läpi kirjan kuitenkin kulki rinnalla se ymmärrys siitä, että olemme vain ihmisiä. Tärkeintä on se, että tiedostamme asian ja pyrimme päämäärä tietoisesti oikeaan suuntaan.

Kirja kertoo siitä, miten yksityiselämässä ja työelämässä pitäisi pyrkiä keskittymään vain olennaiseen. Nyky-yhteiskunnassa juhlitaan kiirettä. Tarkoittaen, että olet elämäsi huipulla ja tehokkaimpana mahdollisena versiona itsestäsi, kun kalenterisi on täynnä. Kirja kyseenalaistaa tämän ja nostaa esille kysymyksen, että mitä jos ihmiset juhlisivatkin vähyyttä kiireen tilasta.

Oikeastaan kyseessä on kirja, jota voi suositella kaikille. Kirja on semmoinen, joka vaatii aikaa. Kuten viini niin se pitää aukaista ja jättää ilmaantumaan omiin ajatuksiin. Kirja on täynnä asioita, joiden sulattamiseen, prosessointiin ja soveltamiseen tarvitsee aikaa. Uskon että pitkällä tähtäimellä kirja saattoi itseasiassa tarjota erittäin paljonkin.”

KOLAHDUKSET:

KOLME KYSYMYSTÄ:

Heti alussa kirja haastaa miettimään. Se haastaa kolmella kysymyksellä;

1. What do I feel deeply inspired by?
2. What am I particularly talented at?
3. What meets a significant need in the world?

Ykköskysymyksestä tuli mieleen Hintsan Coren kolme kysymystä. Kuitenkin päässä olevat silmälasit tulee näissä olla erilaiset. Nämä kysymykset ohjaavat sinua essentialismin äärelle, eli olennaisiin ja merkityksellisiin asioihin. Essentialismi on kirjan ydin. Se haastaa lukijaa jatkuvasti miettimään mikä on todella merkityksellistä omassa elämässä, organisaatiossa, työssä, projektissa yms. Kantava teema on toimiva ja kirja leikkaa luontevasti sillä läpi kaikki edellä mainitut osa-alueet.

RUTIINIEN MERKITYS:

Toinen kolahdus kirjasta on rutiinien merkitys. Ehkä osittain sen takia, että itse olen aina vieroksunut rutiineja. Olen kokenut rutiinit elämää liikaa rajoittaviksi ja ajatusmaailmaa harmaannuttaviksi asioiksi. En ole kyllä vieläkään täysin luopunut tästä ajatuksesta. Jos joku asia tehdään näin koska se nyt on aina tehty näin, on väärin. Kirja kuitenkin tuo tähän uuden jännän näkökulman.

”Rutiinit vapauttavat aivokapasiteettia luovaan työhön ja keskittymään siihen mikä todella on tärkeää.”

Valehtelematta en ole koskaan asiaa itse ajatellut noin mutta kun asiaa ajattelee käy se, ainakin omaan, järkeen. Se, että ei tarvitse miettiä mitä aamupalalla syö tai mitä lounaaksi syö vapauttaa aivotilaa kaikkeen muuhun ajatteluun. Siis kaikki asiat mitkä saa rutinoitua itseasiassa helpottavat meidän aivokapasiteettia luovaan työhön. Hyvin mielenkiintoinen näkökulma. Toisaalta rutiineja voi myös itselle kouluttaa. Esimerkiksi päiväkirjan pitäminen, josta kirjassa puhutaan useamman kerran, voi helpottua laittamalla päiväkirja kahvinkeittimen viereen. Aina kun keittää kahvit kotona, muistaa että pitää samalla kirjoittaa muutama rivi päiväkirjaan.

Haasteena tässä on toki se, että kun asioita tekee rutiinilla pitää pystyä myös hyödyntämään tehokkaasti sen vapauttama aivokapasiteetti oikeasti oleelliseen työhön. Tähän liittyen kirja nostaa esille kysymyksen että ”koska sinulla on viimeksi ollut tylsää”. Nykypäivänä verkosto, sosiaalinen media ja media ylipäätänsä ovat aina mukana taskussa tai repussa. Liian helposti ihminen täyttää tyhjät välit nimenomaan ”ruutuajalla” eikä esimerkiksi anna aikaa ajattelulle, luovuudelle, tyhjyydelle ja rentoutumiselle.

Yhä harvemmin saamme olla yksin itsemme kanssa. Suurin syy siihen olemme me itse.

Esimerkiksi yhdellä LinkedIn pomoista on kalenterissa joka päivä kaksi tuntia tyhjää tilaa. Tämän ajan hän käyttää pohtimaan esimerkiksi seuraavia kysymyksiä; Missä yritys on 3-4 vuoden päästä? Mikä on paras tapa parantaa jo suosittua tuotetta tai vastata asiakkaan vastaamattomaan tarpeeseen? Miten saada lisää kilpailuetua tai kuroa kilpailijan etumatkaa kiinni?

VÄHEMMÄN ON ENEMMÄN:

Fokus tärkeisiin asioihin ja kaikki turhuus sekä kohina pois elämästä. Mitä jos vähyyttä juhlittaisiin runsauden sijaan? Tällä tarkoitetaan sitä että omaa statusta tai merkityksellisyyttä työyhteisössä ei mittaa se kuinka täynnä kalenteri on vaan se kuinka paljon tyhjää sinne on saanut luotua.

”Tell me, what is it you plan to do with your one wild and precious life.” – Mary Oliver

I have to -> I choose to
It’s all important -> Only few things really matter
I can do both -> I can do anything but not everything

FOKUS:

Häiriötekijät pois ja aikaa itselle pohtimiseen, usein. Kirjaa kirjottaessa maili ja kännykkä kiinni tiettyyn aikaan saakka. Tavoitteen saavuttaminen vaatii keskittymistä. Sama pätee myös töissä. Esimerkkinä kirjassa nostetaan yritys, jolla on kerran kuussa yksi päivä täysin ilman agendaa. Palaverihuone jonne kaikki kutsutaan ja johon kaikkien pitää osallistua.

Essentialismissa muutenkin suodatetaan kaikki turha melu, hälinä ja kohina pois ja keskitytään vain oleelliseen. Kuunnellaan ja analysoidaan. Mietitään kokonaiskuvaa sen sijaan että pohdittaisiin liikaa yksityiskohtia. Yhtenä vinkkinä tähän kirjassa oli se, että kirjoita joka päivä mahdollisimman tiivisti itselle päiväkirja siitä mitä olet tehnyt. Muutamia lauseita per päivä, jotka kuitenkin mahdollisimman hyvin kuvaa sinun päivän kulkusi. Kerran kolmessa kuukaudessa sitten käytä tunti pari päiväkirjan lukemiseen ja mieti mitä olet todella tehnyt kolmessa kuukaudessa sekä etsi isoja linjoja päivien kulusta ja omasta elämästäsi.

WIN = What is important right now? Älä mieti eilistä tai huomista vaan keskity siihen mikä on tärkeintä juuri tällä hetkellä. Erityisesti hektisessä menossa ja urheilussa tämä on erityisen tärkeää mutta erinomainen neuvo myös joka päiväiseen elämään. Mieti sitä, että mikä on juuri tänään se tärkein asia mitä voin tehdä itseni, perheeni tai työni eteen.

VAIHTOEHDOT:

Pitää muistaa että prioriteetti on yksikkö. Mitä enemmän on prioriteetteja, sitä vaikeampi on oikeasti keskittyä tärkeisiin kohtiin. Tämän takia yrityksellä pitäisikin olla mahdollisimman vähän prioriteettilistalla olevia asioita. Koneella oli aina kolmivuotiskausittain kolmen kohdan prioriteettilista.

Sama pätee myös yrityksen viestinnässä ja arvoissa. Mitkä asiat todella erottavat yrityksen muista. Mikä on yrityksellä prioriteettilistan ykkösenä? Kirja haastaa nimenomaan siinä, että kaikkeen ei voi keskittyä. Se että kokeilee olla kaikessa hyvä ja keskittyä miellyttämään jokaista asiakassegmenttia tarkoittaa yleensä sitä, että tällöin ei ole todellisesti erinomainen missään. Kirjassa puhutaan paljon juuri siitä, että kun toisen oven avaa niin toinen sulkeutuu. Ihmisen, kuten myös organisaation, on pystyttävä tekemään valintoja. Kaikki ovet eivät voi olla aina auki vaan kun yksi avautuu, toinen sulkeutuu.

Aina saa ja pitää kieltäytyä, jos tilanne sitä vaatii myös töissä.

LOPPUKOLAHDUS:

Vaatekaapin tyhjennyskysymys: Kuinka paljon olisin valmis maksamaan tästä, jos en omistaisi tätä?

Työkalenterin tyhjennyskysymys: Kuinka paljon olisin valmis investoimaan aikaa tai rahaa tähän, jos en olisi siihen mukaan sitoutunut vielä?

Done is better than perfect.

YHTEENVETO:

Erittäin mielenkiintoinen kirja, joka tarjosi paljon kolahduksia osaltaan. Asiat ovat semmoisia jotka vaativat aikaa ja sulattelua sekä miettimistä. Kuitenkin kyseessä on kirja, jota voi suositella alasta riippumatta kaikille ja toisaalta se myös kuuluu omalla tavalla jopa sinne ”self-help” osastolle.

ARVOSANA 4,5/5