Johannes Partanen – Tiimivalmentajan parhaat työkalut
Johannes Partanen - Tiimivalmentajan parhaat työkalut / kirjablogi & kirja-arvostelu

Johannes Partanen – Tiimivalmentajan parhaat työkalut

Tämä on yksi kirja, jonka olen jo aiemmin lukenut mutta jonka haluan ehdottomasti mukaan blogiin nostaa. Johannes Partasen kirjoittama Tiimivalmentajan työkalut on jokaiselle Tiimimestarit tutkinnon läpi käyneelle tiimivalmentajalle tuttu, ainakin jossakin määrin. Kirjassa on paljon asiaa johon voi olla vaikea päästä ulkopuolisena käsiksi ja myönnän että itsekkään en vieläkään täysin edes koko rakettimallia tai sen toimivuutta ymmärrä. Silti kirja toimii mainiona työkalupakkina tiimivalmentajille ja yleisesti tiimin valmentamisesta kiinnostuneille.

Tiimit ovat ottaneet paikkansa työelämässä mutta valmentajuus on edelleen termi, joka rinnastetaan jollakin tavalla urheiluun. Ehkä viime vuosina valmentajuuden ja valmentamisen termit ovat yleistyneet myös yleisesti hyvinvoinnin parissa. Kuitenkin ihan kuluvan vuoden aikana keskustellessani kovaa kasvua tekevien tai tavoittelevien pk-yritysten parissa on valmentajuuden tarve nostettu esille yhä useammin. Tämän uskon johtuvan esimerkiksi siitä, että tiimit ja ihmisten osaaminen ovat entistä monialaisempaa.

Itse näen että ytimeltään tiimivalmentajuuden ja tiimivalmentamisen ideana on saada mahdollisimman heterogeeninen tiimi luottamaan toisiinsa sekä toimimaan, oppimaan ja saavuttamaan yhdessä. Tiimi kulkee kohti yhteistä päämäärää, kuitenkaan yksilön kehittymistä unohtamatta.

Jos siis ohjaat, valmennat, johdat tai olet itse osa tiimiä niin kurkkaa tätä kirjaa ja katso josko täällä olisi jotakin työkaluja myös sinulle. Tässä on muutamat avainkolahdukset ja työkalut mitkä itselleni ovat opuksesta vuosien varrelle kolahtaneet tiimivalmentajan työn kautta.

Tässä kirjablogissa mie haluan aukaista kaksi itselle merkityksellisintä työkalua mitkä Partasen Tiimivalmentajan työkalut kirjassa ovat.


DIALOGI:

Tiimioppimisen tärkein työkalu on dialogi ja samalla se on myös tiimivalmentajan tärkein työkalu. Dialogin tärkeys nousee esille myös monessa muussa teoksessa, vaikka sitä ei välttämättä samalla nimellä kutsutakkaan. Dialogilla tarkoitetaan keskustelua jossa kaikki ovat läsnä, kuuntelevat ja tuovat myös oman kontribuution mukanaan. Se on keskustelu jossa kaikki ovat tasa-arvoisessa asemassa, kukaan ei saa hallita liikaa ilmatilaa eikä kukaan pelkää nostaa esille asioita tai kysymyksiä jotka itseä mietityttävät. Paras dialogi syntyy ryhmässä tai tiimissä, joilla on täysi luottamus toisiinsa.

 
Dialogia käydessä ei saisi olla ympärillä olevia häiriötekijöitä (esimerkiksi mobiililaitteet). Läsnäololla on erittäin iso voima ja rooli dialogissa. Se että näpräät esimerkiksi juuri mobiililaitetta samaan aikaan, ei pelkästään herpaannuta sinun omaa läsnäoloa ja fokusta. Se viestittää keskustelussa olevalle henkilölle/henkilöille sitä, että joku muu asia on tärkeämpi kuin se mistä te juuri sillä hetkellä keskustelette. Tämän takia yksi tärkeimmistä asioista mitä tulee tehdä ennen dialogiin astumista, on mobiililaitteiden sulkeminen. Tilanteen niin vaatiessa, että on pakko esimerkiksi vastata puheluun, niin tällöin on poistuttava ja käytävä puhumassa. Paras dialogi syntyy kuitenkin silloin kun kaikki ovat siinä läsnä. Ruutujen täyttämässä maailmassa tämä voi olla hyvinkin haastavaa.

 
Dialogi onkin yksi tiimivalmentajan tärkeimmistä työkaluista, joten dialogin fasilitointi on yksi tärkeimmistä työkaluista johon jokaisen tiimivalmentajan tulisi perehtyä. Tiimivalmentajan parhaat työkalut kirjassa Partanen nostaa dialogin esille useammassa eri kohdassa. Dialogi on tekemisen kanssa perusta, jolle tiimioppiminen rakentuu. Dialogi, ja sen tärkeys, on tämän kirjan, sekä koko oman urani tiimivalmentajana toimisessa, avainkolahduksista.

Yksinkertaisuudessaan dialogi on siis läsnäolevaa kuuntelua ja keskustelua. Otat käsiisi sitten Carlo Ancelotin Quiet Leadership, Jake Knappin Sprint, Meik Wikingin Hygge tai vaikka Ed Catmullin Creativity Inc. – kirjan löydät kaikista saman oikean dialogin tärkeyden. Itsestäänselvyys, jonka tärkeyttä ja itsestäänselvyyttä ei koskaan voi korostaa kuitenkaan liikaa.


JÄLKIMOTOROLA:
 

Jälkimotorola on työkalu mitä itse olen tiimieni kanssa käyttänyt erittäin paljon. Olen sitä soveltanut myös monessa hankkeessa sekä muussa tilanteessa. Jäkimotorola on työkalu siihen, että kun projekti on ohi, tehdään katsaus siitä miten projekti on mennyt. Se on hyvin yksinkertainen työkalu, jonka käyttö vaatii kuitenkin hetken koko tiimiltä istua alas ja miettiä ”Miten meni noin niinku omasta mielestä?”.

Kirjassa käsitellään myös esimotorola, joka suoritetaan ennen projektin aloittamista. Esimotorolassa tutkimaan oma rooli projektissa ja asetetaan projektille tavoitteet. Monesti tavoitteiden asettaminen, budjetointi ja kokonaisuuden miettiminen ennen projektin aloitusta on asioita mitä tehdään kuitenkin usein. Yhtään suunnittelun tärkeydeltä painoa pois ottamatta on oppimisen, reflektoinnin ja peilaamisen kannalta tärkeintä kerääntyä tiimin kanssa porukalla yhteen lopuksi ja miettiä että saavutimmeko tavoitteita.

Jälkimotola on itsessään aika simppeli työkalu. Siinä tulisi vastata nelikentän kysymyksiin: Mikä meni hyvin? Mikä meni huonosti? Mitä opin? Mitä käytäntöön? Ideana on käydä läpi koko projektin kaari alusta loppuun saakka. Pohtia mitä tavoitteita projektille asetettiin ennen aloittamista ja menikö projekti suunnitellusti läpi. Se on palauteväline. Siinä etsitään hyvät ja huonot asiat sekä viedään konkreettiselle tasolle se mitä projektista opimme ja toisaalta nousiko sieltä esille asioita, joita voisimme ottaa itsellemme käytäntöön.

Jälkimotorola on ollut hyvä työkalu kaikessa reflektoinnissa. On sitten ollut kyse kirjan lukemisesta tai seminaarin kuuntelemisesta. Se pakottaa miettimään asiaa monelta eri kannalta ja vie meidät välillä (usein) epämukavuusalueelle. Todellinen oppiminen tapahtuu monesti epämukavuusalueella.

YHTEENVETO:

Tiimivalmentajan työkalut kirja tarjoaa valtavasti työkaluja ja se tarjoaa prosessin jota pitkin tiimioppimisen polkua voi seurata eteenpäin. Se on jopa hyvin askelmerkkimäisesti tehty kokonaisuus. Silti siitä kokonaisuudesta voi poimia itselle sopivia palasia. Kaikkea ei pidä hyödyntää mutta jos kirjasta löytyy jotakin mielenkiintoista niin rohkeasti vain testaamaan oman tiimin kanssa. Kirjasta löytyy työkaluja siihen, miten oppimisen edistymistä voi seurata tiimi- ja yksilötasolla. Siitä myös löytyy erilaisia keinoja, joilla saamme sitoutettua itsemme ja tiimimme oppimaan.

Ehkä yhtenä loppuvetona haluan nostaa vielä esille kirjan lopusta löytyvät Johanneksen lait. Itse olen vähän väärinpäin oppinut Tiimivalmentaja. Ensimmäiset 5 vuotta tein Tiimivalmentajan hommia käytännön kautta ja sen jälkeen vasta lähdin Tiimimestarit valmennukseen. Henkilökohtaisesti itselleni sopii hyvin se, että ensin teen ja sitten tuon toimintaan mukaan työkalut sekä opit ja kopit mitä valmennuksesta saa. Valmennuksen pystyy asettamaan paljon helpommin oikeisiin raameihin, kun työtä on käytännössä ensiksi itse hetken tehnyt. Kaksi lempi asiaani Johanneksen laeista ovat ”puuttumattomuuden laki”, eli älä puutu asioihin, kun tuntuu että sinun tulisi puuttua. Toinen ”ohuen punaisen langan laki” eli luota prosessiin, joka kyllä on jalostunut muotoon ”luota ihmisiin”.

Kirjana suosittelen kyllä ainakin selailemaan ja katsomaan lävitse. Tätä ei kannata ehkä lukea tarinan omaisesti eteenpäin vaan enemmän katsoa yleinen suunta ja napata koppia asioista jotka kiinnostavat ja kolahtavat. Voi olla et saa siitä oikeasti mitään irti ja kaikki menee hilseen yli tai voi olla, että löydät sieltä jotakin itsellesi todella tärkeää.

ARVOSANA 4,5/5

Vastaa

Close Menu