10x kirja sattui käsiini sattumalta. Lähtökohtaisesti sen takia että 10x on ”Piilaakson slangia” ja tarkoittaa sitä että ”Uuden tuotteen tulee olla 10 kertaa kilpailevaa tuotetta parempi, halvempi tai nopeampi toteuttaa. Tähän aloittavan Startup – yritysten tulisi siis tähdätä.
Itsessään kirja lähtee käsittelemään kokonaisuutta median ja viestinnän näkökannalta mutta lopulta tarjoaa ratkaisuja siihen miten Suomi voisi nostaa itsensä kasvun polulle ja saada Suomelle ”10 kertaa lupaavampi tulevaisuus”. Itse en ole media- tai viestintäalan ammattilainen mutta kirjan sisältö kyllä yleisesti kiinnosti lähtökohtaisesti. Kirjan tekijät painottavat että kirja ei itsessään tarjoa ratkaisuja vaan tarjoaa ”tilannekuvan ja asenteen”.
Kirjassa käsitellään muutoksia mitä media- ja viestintäalalla on tapahtunut sekä mitä aloilla on tulevaisuudessa tapahtumassa. Median valta on siirtynyt yhä enemmän isoilta mediataloilta yksilöille eli vaikuttajille olivat ne sitten bloggaajia, vloggaajia tai muuten seurattuja henkilöitä. Ei ole enää yhtä sanomalehteä johon on tiivistetty kaikki olennainen tieto mitä ympäristössä ja maailmalla tapahtuu. Tietoa on valtavasti, se on hajanainen ja jokaiselle löytyy jotakin. Se että jokaiselle löytyy jotakin johtaa siihen että ihmiset menevät yhä enemmän omiin ”filtterikupliinsa” ja heimoyhteiskuntaan. Jokainen meistä voi rakentaa itselleen ”minä” – kanavan eli verkoston jota seuraa ja samalla myös uutiset jotka saa luettavakseen.
Omaan kuplaan uppoutuminen antaa omalle mielelle hyvän olon tunteen mutta toisaalta voi irroittaa realismista eli mitä ympärillä todella tapahtuu. Ulkomailla on viimeisen vuoden aikana koettu useampikin ennalta arvaamaton shokki ja sama tuntuu tulevan läpi myös kotimaassa. Tapahtuu asioita joita valtamedia ei välttämättä osaakkaan enää ennustaa. Toisaalta asiat jotka tuntuvat mahdottomilta oman kuplan ansiosta voivatkin olla juuri se todellisuus.
Kirjassa haastatellaan monia eri media-alan vaikuttajia. Kokonaisuudessaan mielenkiintoinen ja kohtuullisen tiivis kirja. Muutamia mielenkiintoisia pohdinnan aiheita tästä sai mutta hyvin pintapuoliseksi jäävä kokonaisuus. Kirjan lopussa kaikki asiat nivotaan kymmeneen kohtaan millä Suomi saadaan nousun polulle. Kohdat ovat hyviä ja suurimman osan taakse on helppo mennä. Yrittäjyyden ylimpänä ystävänä voin ehdottomasti allekirjoittaa sen että yrittämisestä tulisi tehdä entistä helpompaa Suomessa sekä kannustaa siihen. Valitettavasti kohdat jäävät kuitenkin suurelta osin aika kevyiksi ilman todellista suurempaa pohdintaa sekä ratkaisuja.
Yksi yksittäinen kohta mikä mieleeni kirjasta jäi erityisesti oli yleisradion merkitys tulevaisuudessa. Kun yhä isompi osa uutisista tuotetaan mainosrahan avulla. Mainosrahoitteisen sisällön tarkoituksena on kuitenkin aina tuottaa voittoa lehdelle mutta toisaalta myös tyydyttää lukijoita jotta he palaavat lehden sivuille myös jatkossa. Mikä onkaan siis yleisradion rooli tulevaisuudessa? Kirjassa mainitaan Tanskan Yleisradiolla, DK:lla, menossa olevasta projektista jossa journalistit eivät saa nostaa esille pelkkiä kysymyksiä ja kritiikkiä vaan myös tarjota vaihtoehtoinen vastaus kysymykseensä.
Esimerkkinä kirjassa edellä mainitusta oli antibioottien käyttö maitotiloilla. Tällöin antibioottia joutuu maidon sekaan myös jossain määrin. DK:n toimittaja ei saanut suoraan nostaa tätä ”skandaalia” pinnalle uutisena vaan hän etsi vaihtoehtoisen ratkaisun Saksasta, jossa tuotetaan luomumaitoa. Tällöin uutinen ei antanut pelkästään negatiivista ja kriittistä näkökantaa vaan tarjosi myös ratkaisun ja jätti positiivisemman sävyn.
Minusta tämmöistä uutisointia tarvitaan entistä vahvemmin tämän päivän yhteiskunnassa missä skuupit, lööpit ja skandaalit ovat lehdet täyttäneet. Päivittäin saa lukea siitä mitä virheitä hallitus tai valtio tekee. Hyvin harvoin tarjotaan konkreettisia ratkaisuja tai ylipäätänsä katsota asioita harmaiden lasien läpi vaan uutisten pitää olla liian usein mustavalkoisia. Samalla tavalla kuin yritys voi ottaa ongelmasta itselleen omistajuuden tulisi minusta median myös keskittyä entistä vahvemmin tarjoamaan ratkaisuja. Mainosrahoitteiset kanavat toki elävät näistä skuupeista, lööpeistä ja skandaaleista mutta voisiko se rooli tosiaan olla sitten esimerkiksi yleisradioilla?
Mediasta ja viestinnästä (ehkä myös hieman markkinoinnista) kiinnostuneille voin suositella kirjaa. Ei se missään nimessä huono kirja ole mutta erittäin pintapuolinen raapaisu. Toivoin itse että se olisi voinut myös ratkaisuja tarjota tai ainakin syvempää pohdintaa. Itselleni se ei ainakaan tarjonnut valtavia ahaa – elämyksiä tai suuria kolahduksia. Toisaalta aihe saattoi olla myös oman mielenkiinnon väärällä puolella.
Arvosana 2,5/5
