Olin kuullut paljon hyvää Henrik Dettmanin Johtamisen taito kirjasta ja sen takia se omallekkin lukulistalle lopulta päätyi. Henrik Dettman on pitkän liiton koripallovalmentaja. Uskallan myös väittää että kyseessä on menestynein suomalainen koripallovalmentaja sekä varmasti yksi menestyneimmistä suomalaisista urheiluvalmentajista.
Kirjasta huokuu se että kirja on tehty ajan ja ajatuksen kanssa. Dettmannin pitkä kokemus valmentajuudesta ja johtajuudesta sekä hänen omasta polustaan huippuvalmentajaksi välittyy elävästi kirjan sivujen kautta lukijalle. Kirjasta erityisen tekee se että Dettmann on tehnyt koko uransa valmentamisen parissa. Dettmanilla on myös jatkuva tiedonjano ja halu kehittää itseänsä valmentajana. Tämä tulee esille monista eri esimerkeistä sekä kirjoista, tutkimuksista ja artikkeleista joita Dettman omassa kirjassaan lainaa ja nostaa esille. Sain itsekkin kirjasta useamman teoksen omalle lukulistalle.
Kyseessä on hieno tarina sekä useita kolahduksia tarjoava kirja valmentajuudesta ja johtajuudesta. Teksti on sujuvaa ja soljuu tarinan tavoin eteenpäin luontevasti, onhan kyseessä samalla eräänlainen Dettmannin elämänkerta. Jos ette ole aiemmin kuulleet tai syttyneet Susijengille ennen kirjan lukemista, lupaan että olette kirjan lukemisen jälkeen. Voin lämmöllä suositella kirjaa kaikille johtamisesta ja valmentajuudesta kiinnostuneille.”
KOLAHDUKSET:
Heterogeeninen tiimi hyödyntää kaikkia
Tiimin heterogeenisuus eli erilaisuus on voimavara. Erilaiset ihmiset ja näkökannat tuovat aina rikkautta tiimiin. Ne auttavat tiimiä kehittymään paremmin yhdessä. Toisaalta ilman erilaisia ihmisiä ei voisi olla menestyvää tiimiä. Vai voisiko?
Oman osaamisen rajattomuus
”Emme voi tarkkaan tietää omia rajojamme, joten meidän on toimittava aivan kuin niitä ei olisi.” Ainoa ihminen joka määrittää rajat tai maksimaalisen potentiaalin sinulle olet sinä itse. Toisaalta onko meillä rajoja olemassa vai onko ainoa rajoittava tekijä aika? Mihin kaikkeen meistä olisikaan jos osaisimme elää ilman rajoja?
Valmentajan rooli tiedon välittäjänä
Tämä on asia mitä itse olen paljon puntaroinut. Mikä on valmentajan rooli tiimissä? Tai mikä on johtajan rooli yrityksessä? Dettman tarjoaa tähän oman näkemyksensä siitä että valmentajan rooli tiimissä on hiljaisen tiedon välittäjänä. Siirtää näkemänsä ja kokemansa, vanhojen pelaajien opit nuorille.
Yhteisen vision tärkeys
Sama teema toistuu useissa johtamisen kirjoissa. Joskus se on vain sanan helinää joka jää ylimpään tai keskijohtoon. Mutta kuinka tärkeä onkaan saavuttaa yhteinen visio johon koko tiimi, joukkue tai organisaatio uskoo. Vision kautta syntyy strategia ja strategiassa voi nähdä oman merkityksen koko tiimin maaliin pääsemiseksi.
Tuntemattomien asioiden oppimisen vaikeus
Dettmannin kirjan sitaatti summaa tämän kolahduksen ”Ihmisen on hyvin vaikea oppia sellaista, mitä hän ei jo etukäteen tiedä. Jos ei ole itse ajatellut asioita, joista esimerkiksi jossain kirjassa kerrotaan, niihin on vaikea saada otetta. Mutta jos on samoja juttuja miettinyt omassa päässään, ajatukset tuntuvat hyviltä ja tärkeiltä”
THE BLOGI:
Johtamisen Taito – kirja on erittäin mielenkiintoinen tarina Henrik Dettmannin urasta valmentajana sekä hänen näkemyksiään valmentajuudesta ja johtajuudesta. Kirjasta erityisen tekee se että Dettmann on tehnyt koko uransa valmentamisen parissa. Hän on kehittynyt huippuvalmentajaksi ilman olematta itse pelaaja koskaan. Carlo Ancelotti nosti omassa kirjassaan esille sen kuinka valmentaja ei saa pönkittää omaa egoaan joukkueen kautta. Henrik Dettman myöntää keskittyneensä oman egonsa pönkittämiseen uran alkuaikoina. Kokemuksen myötä hän on ymmärtänyt että valmentajan rooli on nimenomaan saada tiimistä maksimaalinen potentiaali irti ja saada kaikki tiimin jäsenet kehittymään yksilöinä.
Koulut eivät koskaan Dettmannille maistuneet. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö Dettman olisi oppinut ihminen. Kirjasta huomaa kuinka intohimolla hän suhtautuu valmentamiseen ja itsensä kehittämiseen valmentajana sekä ihmisenä. Hän oikeastaan ahmii tietoa valmentamisesta ja valmentajuudesta. Monta kertaa hän nostaakin omassa kirjassaan esille useita teoksia jotka ovat erityisesti vaikuttaneet hänen valmentamiseen ja työhönsä.
Heterogeeninen tiimi hyödyntää kaikkia
Ensimmäisenä kolahduksena oli se että heterogeeninen tiimi hyödyntää kaikkia. Dettman kirjassaan siteeraa yhdysvaltalaista psykologi ja älykkyystutkijaa Howard Gardneria. Gardner testasi tutkimuksessaan miten kehitysvammaisten tuominen tavalliseen koululuokkaan vaikutti luokan oppimiseen. Tutkimuksesta kävi ilmi että kehitysvammaisten oppimistulokset paranivat mutta niin paranivat myös luokan muiden lasten. Erilaisten lasten luokkaan tuominen monipuolisti oppimisympäristöä ja synnytti uudenlaisia kokemuksia sekä ideoita.
Sama pätee myös tiimeihin ja joukkueisiin. Heterogeeninen tiimi on aina voimavara ja tästä johtuen erilaisten siilojen purkaminen organisaatioissa on erittäin tärkeää. Osaaminen tiimissä tulisi olla heterogeenistä mutta samalla tavalla myös persoonien. Esimerkiksi tiimin rakennusvaiheessa olen itse käyttänyt Belbinin testiä tunnistamaan erilaiset tekijät ja tuloksia hyödyntämällä rakentamaan mahdollisimman heterogeenisen tiimin. Tottakai tämä on vain yksi aspekti unelmatiimissä mutta erittäin tärkeä. Tiimin rakentamiseen tulen palaamaan myöhemmissä blogeissa vielä paremmin.
Oman osaamisen rajattomuus
Tämä on oikeastaan aihe, jonka haluan nostaa kolahduksiin sen takia että tämä on kysymys jonka äärellä olen useammassa kirjassa ollut. Oman potentiaalin määrittäminen ja erityisesti se oma ”katto”. Dettmann sanoo kirjassaan että emme voi koskaan olla täysin varmoja siitä mitkä mahdolliset rajamme sijaitsevat, joten meidän on toimittava aivan kuin niitä ei olisi. Muuten suljemme itseltämme mahdollisuuksia ylittää itsemme.
Minusta tämä oli erittäin hienosti sanottu. Samaa olen myös itse tässä alkuvuoden aikana miettinyt. Teema on noussut esille useissa eri kirjoissa ja Tiimimestari – valmennuksissa. Usein me itse asetamme itsellemme rajat mihin meistä on ja mihin meistä ei ainakaan ole.
Kysymys, ”Mihin kaikkeen meistä olisikaan jos osaisimme elää ilman rajoja?” on erittäin hedelmällinen ja mielenkiintoinen. Entä jos lähtisimme jokaiseen haasteeseen mielessä ajatus että meistä on oikeasti mihin vain. Mihin kaikkeen meistä olisikaan?
Tähän samaan kolahdukseen kuuluu myös yksi mielenkiintoinen juttu kirjasta, jossa mainitaan että omien vahvuuksien vahvistaminen on olennaisempaa kuin omien heikkouksien poistaminen. Heikkouksia poistamalla tulee tasapaksuja pelaajia. Parempi olla huippu jossain kuin tasapaksu kaikkialla. Tämä on myös hyvin mielenkiintoinen pointti itsessään ja varmasti pätee erityisesti joukkueurheilussa missä toisen pelaajan vahvuudet voivat kompensoida sinun heikkouksiasi mutta päteekö sama yksilöurheilussakin? Itse kuitenkin uskon vahvasti tähän ideaan. Parempi keskittyä niihin asioihin joissa oikeasti on vahva, ja jotka oikeasti kiinnostavat, kuin lähteä kehittämään omia heikkouksia. Parempi olla taidoiltaan timanttinen myyjä ja osaamaton kirjanpitäjä kuin ok myyjä ja ok kirjanpitäjä.
Valmentajan rooli taidon opettajana
Valmentajan roolia tiimissä olen itse pohtinut paljon jo pidemmän aikaa. Itselläni on takana monta erilaista valmennettua tiimiä ja olen pohtinut että onko olemassa yhtä tapaa kuvata valmentajan rooli tiimissä. Jokainen tiimi on erilainen ja valmentajan rooli on, ainakin osittain, erilainen. Yleiskuvaus valmentajan roolista ja tehtävistä on vuosien aikana itselleni hahmottunut mutta suurin asia minkä olen näistä vuosista oppinut on se että valmentajana en ole koskaan valmis.
Dettmanin kuvailee valmentajan roolin taidon opettamisessa olevan tiedonvälittäjänä. Hän siirtää tietoa uusille pelaajille, jonka on vanhoilta kerännyt. Prosesseja, mielenmalleja, tekniikoita, harjoituksia ja taitoja. Tähän kommenttiin on helppo samaistua nimenomaan taidon opettamisessa. Hiljaisen tiedonjakaja ja oppimisen sekä kehittymisen mahdollistaja. Valmentaja fasilitoi oppimisen prosessia, jossa itse itse oppimisen omistajana on kuitenkin valmennettava. Motivaatio ja sitoutuminen oppimiseen tulee kuitenkin lähteä aina valmennettavasta itsestään.
Yhteisen vision tärkeys
Yhtenä kolahduksena mainittakoon myös lukulistalle päätyvän John Woodenin kirja ”They Call me Coach”, jota Dettman kirjassaan lainaa. Kirjasta nostetaan ”Menestymisen pyramidi”, jonka varmasti paremmin avautuu myös itselle kun kirjan saan läpi luettua. Pohjan tässä pyramidissa muodostavat ahkeruus, toveruus, uskollisuus, yhteistyö ja intohimo. Eikös tämä ole pohja menestyvälle tiimille ja joukkueelle, oli ympäristö sitten mikä tahansa?
Esimerkiksi kurinpidolliset ongelmat eivät yleensä synny siitä että vaaditaan liikaa vaan siitä että vaaditaan liian vähän. Kurinpidolliset ongelmien määrä on varmasti huomattavasti vähempi kun tiimi on sitoutunut yhteiseen visioon, nähdään polku miten tähän päämäärään päästään ja oman roolinsa osana tiimiä tällä polulla. Muutenkin Dettman nostaa kirjassaan esille arvojohtamisen. Sen miten tekeminen pitää olla merkityksellistä. Pelaaminen ei saa tapahtua itselleen vaan tiimille.
Tiimi > Yksilö
Tuntemattomien asioiden oppimisen vaikeus
Toisena tärkeimmistä ajattelumaailmaan vaikuttaneista teoksista Dettman nostaa esille Phil Jacksonin Sacred Hoops. Miksi tämä kirja kolahti minuun oli se mitä Dettman sanoo ennen kirjasta mainitsemista.;
”Ihmisen on hyvin vaikea oppia sellaista, mitä hän ei jo etukäteen tiedä. Jos ei ole itse ajatellut asioita, joista esimerkiksi jossain kirjassa kerrotaan, niihin on vaikea saada otetta. Mutta jos on samoja juttuja miettinyt omassa päässään, ajatukset tuntuvat hyviltä ja tärkeiltä”
Edellä olevaan lauseeseen on helppo samaistua. Asiat mitkä mieleen kirjasta jäävät ovat monesti ne asiat mitä on itse miettinyt. Monesti myös eri näkökulmat sekä näkemykset rikastuttavat valtavasti omaa ajatusmaailmaa. Siksi esimerkiksi keskustelut ystävän kanssa, tai parhaimmillaan jopa kirjapiirit, tuovat kirjoihin ja yleisesti asioihin aivan uusia näkökulmia. Se fiilis mikä on hyvän dialogin jälkeen kun huomaa saaneensa uusia näkökulmia, on timanttinen!
Mitä muuta?
Dettman ja Ancelotti nostivat esille saman asian joukkueen uudeksi valmentajaksi tultaessa; uuden valmentajan tehtävä on luoda ja johtaa muutosta. Tämähän on syy, melkein aina, miksi uusi valmentaja on palkattu joukkueeseen ja vanha on potkut saanut. Muutoksen takia. Dettman nostaa kirjassaan esille uudeksi valmentajaksi tulemisen ensimmäiseksi vaiheeksi on ”Honey moon” periodin. Uuden valmentajan tullessa joukkueeseen pelaajien lukossa olleet energiat purkautuvat, Syyllinen huonoon menestykseen on löytynyt, valmentaja. Tästä hetkestä kannattaa ottaa kaikki irti ja viestittää siitä että lähdetään puhtaalta pöydältä liikkeelle. Toisaalta on tiedostettavat että osa porukasta vastustaa muutosta ja uusia ajatuksia jo etukäteen. Muutenkin hyvän ensivaikutelman tekeminen on Dettmannin mukaan erityisen tärkeää.
Tässä muutamia hyviä vinkkejä ensivaikutelman tekemiseen Dettmannin suusta;
1) Saavu ensimmäisiin harjoituksiin innostuneena ja hyvin valmistautuneena -> Kunnioitat työtäsi
2) Kysy pelaajien mielipidettä -> Osoitaa arvostusta pelaajia kohtaan
3) Anna laiskottelevan pelaajan kuulla kunniansa -> Vaadi sitoutumista ja läsnäoloa
Kirjana kokonaisuutena Dettmannin johtajuus oli toimiva. Yksinkertaisuudessaan se pohjautuu arvojohtamiseen ja pohjautuu samaan arvomaailmaan sekä johtamistyyliin kuin Ancelotillakin. Tiimi on aina vahvempi kuin yksilö mutta valmentajan tehtävänä on tukea myös yksilöiden kehittymistä tiimissä.
ARVOSANA 4,5 / 5
