Kirja ”Elon Musk – Quest for a Fantastic Future” poikkeaa sisällöllisesti hyvin paljon perinteisestä biografiasta tai elämänkerrasta. Kirja on välillä jopa ahdistava ja se pisti ainakin minut tosissaan miettimään omaa näkemystä menestyvän yrityksen johtamisesta. Tämä johtuu siitä että kirjoittaja Ashlee Vance on lähtenyt tekemään tätä kirjaa hieman eri tavalla. Kirjaa ei ole kirjoitettu Muskin näkökannalta tai tehty siitä liian kiiltokuvamaista, makeaa tarinaa polusta menestymiseen. Kirja tuo näitäkin puolia esille mutta kaiken aikaa kirja pyrkii realismiin ja siihen mitä oikeasti on tapahtunut ja minkälainen persoona Musk on. Kirja kuvaa myös hyvin sen kuinka erilainen johtaja Musk on verrattuna nykymaailman ”ihanne” johtajaan.
Ne joille Elon Musk on tuntematon persoona niin kyseessä on vuoden 2017 maailman innovatiivisimman yrityksen Teslan pääomistaja. Hän on myös pääomistaja SpaceX sekä SolarCity yrityksissä. Kaikissa edellä mainituissa yrityksissä hän on myös aivot yrityksen takana. Hän on mies jonka nettovarallisuus on noin 10 miljardissa dollarissa. Hän on mies jonka visiona on pysäyttää maapallon ilmaston lämpeneminen ja varasuunnitelmana perustaa kolonia Marsiin.
Musk on persoonana erittäin vaativa mutta samalla hyvin innostava. Toisaalta häntä voisi kuvata pahimmillaan jopa empatia kyvyttömäksi. Hän suhtautuu intohimolla päämäärään ja päämäärään pääseminen on tärkeämpi kuin yksikään ihmissuhde hänen elämässä, ainakaan työelämässä. Toisaalta kirjoittaja sanoo kirjan loppu puolella että Musk olisi valmis luopumaan jopa omasta perheestään jos hän saisi viettää viimeiset elinvuotensa Marssissa. Tämmöisen kuva oli kirjoittajalla itsellään.
Hyvin mielenkiintoinen kirja, joka tarjosi omalla tavallaan erittäin uniikkeja kolahduksia. Kirja menee loogisesti eteenpäin lähtien liikkeelle Muskin nuoruudesta, siitä miten hän pääsi Pohjois-Amerikkaan ja miten hän perusti ensimmäisen yrityksensä ja tienasi ensimmäiset miljoonansa. Oudointa kirjassa on se että sen luettua itse uskoo vahvasti siihen että jo lähitulevaisuudessa meillä on käytössä alus joka on valmis kuljettamaan ihmisen Marssiin.
Hieno kirja kaiken kaikkiaan jota voi lämpimästi suositella kaikille. Sadunhohtoinen kuva Muskista murskaantui kirjan mukana ja hänestä tuli normaali kuolevainen. Kirja tarjoaa paljon uusia näkemyksiä ja kolahduksia johtajuudesta. Jollakin tasolla kirja jopa ahdistaa. Tulee semmoinen tunne että eihän maailman innovatiivisinta yritystä voida johtaa tällä tavalla. Tämä puolestaan tekee kirjasta entistä mielenkiintoisemman
KOLAHDUKSET:
Erilainen johtajuus:
Suurin kolahdus. Maailman innovatiivisinta yritystä johtaa loputtomalla uskolla, riskinottokyvyllä ja tahdolla oleva mies. Hän ei anna minkään asettua eteensä matkalla kohti visiotaan. Työntekijöiltä vaaditaan valtavan paljon, jopa epäinhimillisen paljon. 16 tuntisia työpäiviä 6 päivää viikossa. Jos joku sanoo asian olevan mahdoton ottaa Musk haasteen itselleen vastaan tai antaa sen jollekkin joka on valmis sen vastaan ottamaan sekä antaa työntekijälle potkut. Musk ei halua myös kuulla koskaan epäonnistumisista tai mahdottomuuksista vaan aina pitää olla valmiina ratkaisu sekä mietityt askeleet ennen kuin hänen jutuilleen menee haasteen kanssa.
Yhteinen visio sekä mahdollisuus työskennellä mahdottomien haasteiden kanssa ajavat itsensä haastamista rakastavia ihmisiä eteenpäin. Suurin kolahdus tuli siitä kun pohdin että minkälaisia olisivat Tesla, SpaceX ja SolarCity ilman tätä vaatimustasoa sekä Muskin tapaa johtaa? Vai olisiko niitä olemassakaan? Vaatiiko mahdottomuuden saavuttaminen myös mahdotonta vaatimustasoa?
Mahdottoman saavuttaminen:
Muskin lähtiessä haasteisiin hän ei pidä niitä mahdottomina. Hän tutkii paljon markkinoita sekä toimialaa ennen kuin suuntaa sen pariin. Esimerkkinä PayPal jota pidettiin sen tullessa markkinoille silkkana mahdottomuutena. Miten pankki voisi toimia verkossa turvallisesti? Sama pätee myös Teslaan, SpaceX:n ja SolarCityyn. Sähköautot, aurinkokennot ja kustannustehokaat avaruuslennot olivat utopiaa, jotain kaukaista haaveunta. Jokaisessa edellä mainitussa tilanteessa Musk on mennyt olemassa oleville markkinoille uuden tuotteen ja/tai prosessin kanssa. Lähtökohdat ovat olleet hyvin haastavat ja visio jopa mahdoton. Muskin loputon usko omaan tuotteeseen ja omaan visioon ovat kuitenkin hänet lopulta vieneet perille jokaisessa. Epäonnistumisen riskit ovat olleet valtavat mutta puhdas usko siihen että mahdoton on mahdollista saavuttaa on luonut Muskista aikakautemme yhden suurimmista innovaattoreista ja miljardöörin. Mukana on toki ollut myös tuuria sekä ennen kaikkea huippuosaamisella varustettuja ihmisiä. Kolahduksena kuitenkin se että ollakseen maailman innovatiivisin yritys mahdotonta ei saa olla olemassa.
Omaan visioon uskominen ja riskinottokyky:
Otsikko tiivistää mielestäni koko kirjan hyvin. Musk on lapsesta saakka halunnut valloittaa avaruuden ja se on kantanut aikuisiälle saakka. Varmasti mukana on myös oman egonsa pönkittämistä mutta jotenkin se omaan visioon uskominen paistaa vahvasti läpi. Kun hän on kerran päätöksensä tehnyt hän ei anna periksi. PayPalin myymisestä eBay:lle Musk sai reilut 200 miljoonaa dollaria. Silti hän oli valmis uhraamaan joka ikisen pennin konkurssin partaalla oleville Teslalle ja SpaceX:lle. Hänen riskinottokykynsä on luokkaa jota on vaikea käsittää ja hän ei anna periksi vaan jatkaa eteenpäin höyryjunan lailla kohti päämääräänsä. Vain päämäärällä on merkitystä tai sillä että on kaikkensa tehnyt päämäärään pääsemiseksi. Omaan visioon uskomisessa on myös se että yritys voi ottaa omistajuuden ongelmasta. Ei tarvitse odottaa esimerkiksi että ”teknologia halventuu” vaan ottaa omistajuus ongelmasta ja lähteä ratkaisemaan sitä. Visioon uskomisen olennaisena osana on myös se että Muskin näkemys aikajanasta on vuosia tai vuosikymmeniä edessäpäin joka poikkeaa erittäin paljon perinteisestä nykyaikaisesta ”osavuosikatsaus kerrallaan” ajattelumallista mikä varsinkin monella sijoittajalla on ja joka täten heijastuu myös moneen yritykseen.
Kustannustehokkuus:
Se mikä kirjassa lämmitti laskentatoimen ihmisen sydäntä oli se että Muskin yksi olennaisimmista johtamisen välineistä oli kustannustehokkuus. Innovaatiot syntyivät monesti kustannustehokkuuden kautta myös hänen yrityksissään. Kustannustehokkuus toimi Muskilla samanlaisena innovaation ajurina kuin Matti Alahuhdalla laatu. Muskin ajatusmaailmassa kaikki lähtee ideasta että ollakseen pitkällä aikavälillä kannattava on innovaatioiden oltava myös kustannustehokkaita. Kustannustehokkuudesta saa luotua myös selkeän kilpailuedun. Esimerkiksi SpaceX:n kilpailuetu on sen kustannustehokkuus verrattuna kaikkiin muihin alan toimijoihin. SpaceX:n rakettilennot ovat monta kertaa halvempia kuin sen kilpailijoilla. Iso kiitos tästä kuuluu uudelle tavalle ajatella. SpaceX:n tilanteessa osa avaruuslennoilla käytettävästä elektroniikasta on esimerkiksi ihan kuluttajaelektroniikka, joka on mittausten perusteella nykyisellään tarpeeksi kestävää avaruuslennoillekkin. Kustannustehokkuutta Musk hakee tekemällä mahdollisimman suuren osan komponenteista ja kokoonpanosta ”in-house” tyylisesti. Toimintaa teetetään mahdollisimman vähän alihankkijoilla. In-house ajattelumalli poikkeaa radikaalisti monesta muusta suuresta yrityksestä. Se kuitenkin mahdollistaa sen että prosessit voidaan hioa mahdollisimman puhtaiksi ja kustannustehokkaiksi. In-house toiminta mahdollistaa innovaatiot niin tuotteissa kuin prosesseissa.
YHTEENVETO:
Se mikä Muskin kirjasta lopulta teki hyvän oli se että hänen toimintansa johtajana oli hyvin paljon täysin vastakohta siihen minkälaisena itse näen hyvän johtajuuden. Silti hänen yrityksensä ovat menestyneet ja ainakin kaksi niistä on ihan maailman johtavia yrityksiä innovaativisuudessa.
Muskin tapa johtaa on erittäin vaativa. Hän vaatii työntekijöiltään vähintään yhtä vahvaa sitoutumista kuin mitä hän itse antaa. Jos työntekijä sanoo että jokin asia tai tehtävä on mahdoton ottaa Musk tehtävän hoitaakseen ja todettuaan sen mahdolliseksi antaa hän potkut työntekijälle. Tämä kylmäkiskoisuus tai ehkä jopa empatian puute paistaa kirjasta koko matkan läpi. Se on osa Muskin luonnetta. Hänen yrityksiinsä tulee paljon huipputekijöitä mutta suuri osa ei selviä annetusta työtaakasta. Ne kuitenkin jotka selviävät ovat yleensä alansa parhaita ja heillä on käytännössä rajaton mahdollisuus toteuttaa tilanne parhaaksi näkemällään tavalla kunhan lopputulos on se mihin halutaan.
Tärkeintähän oli varmasti se että Musk on kuitenkin ihminen joka saa työntekijät ja ihmiset uskomaan hänen visioihinsa ja syttymään tekemään töitä näitä visioita varten. Jokaisella työntekijällä on varmasti tieto siitä minkä takia he painavat pitkää päivää ja miksi heiltä vaaditaan mahdottomuuksia.
Suurin pohdinnan aihe onkin että olisivatko Muskin yritykset tehneet läpimurtoa, jos niitä ei olisi johdettu siten miten Musk niitä on johtanut. Missä ne olisivat jos niitä olisi johdettu ihmislähtöisesti? Voiko mahdotonta saavuttaa ilman että kaikista ”piiskataan” kaikki mahdollinen irti? Tässä tulee mieleen jotenkin myös se miten Matti Alahuhta vaati paljon työntekijöiltään mutta piti kuitenkin henkilöstön tyytyväisyyttä toisena tärkeimmistä mittareista. Matti Alahuhta sanoi kirjassaan että mahdottoman laadun odottaminen saa ihmiset ylisuorittamaan ja tekemään heitä mahdottomia. Toisaalta päteekö sama Muskin tapauksessa. Hän odottaa työntekijöiltään mahdottomia ja vastauksena ei saa olla se että se on mahdotonta vaan vastauksena pitää olla ratkaisu millä haluttuun lopputulokseen päästään.
Toinen asia jonka haluan tähän loppupohdintaan nostaa on se miten Tesla brändäsi itsensä markkinoille tullessaan. Se oli automaailman Apple. Liiketoimintamalli oli hyvin pitkälti Applelta kopioitu ja ihmiset saatiin sitoutumaan tuotteeseen niin vahvasti että esimerkiksi hintojen nostaminen ei haitannut asiakkaita. Koko konsepti perustui kuitenkin, ainakin alkuvaiheessa, erittäin vahvasti erinomaiseen asiakaspalveluun. Auton sai ostettua suoraan netistä tai kävelemällä autoliikkeeseen jossa myyjillä ei ollu provikkapalkkiota. Auto toimitettiin sinulle suoraan kotiovelle tai vaikka töihin, jos niin halusit. Jos autoa piti huoltaa niin se haettiin sinulta ja sait vaihtoauton tilalle. Yöllä ajettiin päivitykset autoon jolloin esimerkiksi illalla olleet viat eivät enää vaivanneet auto aamulla. Asiakaspalvelu oli siis timanttisella tasolla. Luultavasti se on sitä myös vielä tänäkin päivänä.
Viimeisenä asiana jonka haluan vielä esille nostaa on kilpailuetujen luominen. Musk tutki aina pitkään markkinoita ennen kuin niille meni. Teslan alkuperäinen kilpailuetu oli akkuteknologia ja on sitä vieläkin. Myös kaikki kolme Muskin yritystä saavuttavat vahvoja synergiaetuja toimimalla yhdessä. Kaikissa toiminnoissa myös vahva tietotekniikka osaaminen ja softapuolen saumaton yhdistäminen fyysiseen tuotteeseen on ollut avain menestykseen. Tämä on mahdollistanut nopean reagoinnin asioihin ja tuonut mukanaan ehdotonta kilpailuetua.
Kokonaisuudessaan erittäin mielenkiintoinen kirja, jota voi lämpimästi suositella kaikille Muskista, liiketoiminnasta tai innovaatioista kiinnostuneille.
ARVOSANA: 4/5